itseihailu

Definition from Wiktionary, the free dictionary
Jump to navigation Jump to search

Finnish[edit]

Etymology[edit]

itse- +‎ ihailu

Pronunciation[edit]

  • IPA(key): /ˈitse(ˣ)ˌihɑi̯lu/, [ˈits̠e̞()ˌʔiɦɑi̯lu]
  • Rhymes: -ihɑilu
  • Syllabification(key): it‧se‧i‧hai‧lu

Noun[edit]

itseihailu

  1. self-admiration

Declension[edit]

Inflection of itseihailu (Kotus type 2/palvelu, no gradation)
nominative itseihailu itseihailut
genitive itseihailun itseihailujen
itseihailuiden
itseihailuitten
partitive itseihailua itseihailuja
itseihailuita
illative itseihailuun itseihailuihin
singular plural
nominative itseihailu itseihailut
accusative nom. itseihailu itseihailut
gen. itseihailun
genitive itseihailun itseihailujen
itseihailuiden
itseihailuitten
partitive itseihailua itseihailuja
itseihailuita
inessive itseihailussa itseihailuissa
elative itseihailusta itseihailuista
illative itseihailuun itseihailuihin
adessive itseihailulla itseihailuilla
ablative itseihailulta itseihailuilta
allative itseihailulle itseihailuille
essive itseihailuna itseihailuina
translative itseihailuksi itseihailuiksi
instructive itseihailuin
abessive itseihailutta itseihailuitta
comitative itseihailuineen
Possessive forms of itseihailu (type palvelu)
possessor singular plural
1st person itseihailuni itseihailumme
2nd person itseihailusi itseihailunne
3rd person itseihailunsa