itsestäänselvyys

Definition from Wiktionary, the free dictionary
Jump to: navigation, search

Finnish[edit]

Etymology[edit]

itsestään selvä (self-evident) +‎ -yys (-ness)

Noun[edit]

itsestäänselvyys

  1. something considered self-evident
  2. something taken for granted
    Vähitellen hänen miehensä alkoi pitää häntä itsestäänselvyytenä.
    Little by little, her husband began to take her for granted.

Declension[edit]

Inflection of itsestäänselvyys (Kotus type 40/kalleus, t-d gradation)
nominative itsestäänselvyys itsestäänselvyydet
genitive itsestäänselvyyden itsestäänselvyyksien
partitive itsestäänselvyyttä itsestäänselvyyksiä
illative itsestäänselvyyteen itsestäänselvyyksiin
singular plural
nominative itsestäänselvyys itsestäänselvyydet
accusative nom.? itsestäänselvyys itsestäänselvyydet
gen. itsestäänselvyyden
genitive itsestäänselvyyden itsestäänselvyyksien
partitive itsestäänselvyyttä itsestäänselvyyksiä
inessive itsestäänselvyydessä itsestäänselvyyksissä
elative itsestäänselvyydestä itsestäänselvyyksistä
illative itsestäänselvyyteen itsestäänselvyyksiin
adessive itsestäänselvyydellä itsestäänselvyyksillä
ablative itsestäänselvyydeltä itsestäänselvyyksiltä
allative itsestäänselvyydelleˣ itsestäänselvyyksilleˣ
essive itsestäänselvyytenä itsestäänselvyyksinä
translative itsestäänselvyydeksi itsestäänselvyyksiksi
instructive itsestäänselvyyksin
abessive itsestäänselvyydettä itsestäänselvyyksittä
comitative itsestäänselvyyksineen