itsevaltaisuus

Definition from Wiktionary, the free dictionary
Jump to navigation Jump to search

Finnish[edit]

Etymology[edit]

itsevaltainen +‎ -uus

Pronunciation[edit]

  • IPA(key): /ˈitseˌʋɑltɑi̯suːs/, [ˈits̠e̞ˌʋɑlt̪ɑi̯s̠uːs̠]
  • IPA(key): /ˈitseˣˌʋɑltɑi̯suːs/, [ˈits̠e̞ʋˌʋɑlt̪ɑi̯s̠uːs̠]
  • Rhymes: -ɑltɑisuːs
  • Syllabification: it‧se‧val‧tai‧suus

Noun[edit]

itsevaltaisuus

  1. autocraticness, despoticness, absoluteness (of rule)

Declension[edit]

Inflection of itsevaltaisuus (Kotus type 40/kalleus, t-d gradation)
nominative itsevaltaisuus itsevaltaisuudet
genitive itsevaltaisuuden itsevaltaisuuksien
partitive itsevaltaisuutta itsevaltaisuuksia
illative itsevaltaisuuteen itsevaltaisuuksiin
singular plural
nominative itsevaltaisuus itsevaltaisuudet
accusative nom. itsevaltaisuus itsevaltaisuudet
gen. itsevaltaisuuden
genitive itsevaltaisuuden itsevaltaisuuksien
partitive itsevaltaisuutta itsevaltaisuuksia
inessive itsevaltaisuudessa itsevaltaisuuksissa
elative itsevaltaisuudesta itsevaltaisuuksista
illative itsevaltaisuuteen itsevaltaisuuksiin
adessive itsevaltaisuudella itsevaltaisuuksilla
ablative itsevaltaisuudelta itsevaltaisuuksilta
allative itsevaltaisuudelle itsevaltaisuuksille
essive itsevaltaisuutena itsevaltaisuuksina
translative itsevaltaisuudeksi itsevaltaisuuksiksi
instructive itsevaltaisuuksin
abessive itsevaltaisuudetta itsevaltaisuuksitta
comitative itsevaltaisuuksineen
Possessive forms of itsevaltaisuus (type kalleus)
possessor singular plural
1st person itsevaltaisuuteni itsevaltaisuutemme
2nd person itsevaltaisuutesi itsevaltaisuutenne
3rd person itsevaltaisuutensa