itsevaltainen

Finnish

Etymology

itsevalta (“autocracy”) +‎ -inen

Pronunciation

• IPA^(key): /ˈitse(ˣ)ˌʋɑltɑi̯nen/, [ˈits̠e̞(ʋ)ˌʋɑlt̪ɑi̯ne̞n]
• Rhymes: -ɑltɑinen
• Syllabification^(key): it‧se‧val‧tai‧nen

Adjective

itsevaltainen (comparative itsevaltaisempi, superlative itsevaltaisin)

1. autocratic, despotic
2. absolute; as in absolute monarchy

Declension

Inflection of itsevaltainen (Kotus type 38/nainen, no gradation)
nominative		itsevaltainen	itsevaltaiset
genitive		itsevaltaisen	itsevaltaisten itsevaltaisien
partitive		itsevaltaista	itsevaltaisia
illative		itsevaltaiseen	itsevaltaisiin
		singular	plural
nominative		itsevaltainen	itsevaltaiset
accusative	nom.	itsevaltainen	itsevaltaiset
	gen.	itsevaltaisen
genitive		itsevaltaisen	itsevaltaisten itsevaltaisien
partitive		itsevaltaista	itsevaltaisia
inessive		itsevaltaisessa	itsevaltaisissa
elative		itsevaltaisesta	itsevaltaisista
illative		itsevaltaiseen	itsevaltaisiin
adessive		itsevaltaisella	itsevaltaisilla
ablative		itsevaltaiselta	itsevaltaisilta
allative		itsevaltaiselle	itsevaltaisille
essive		itsevaltaisena	itsevaltaisina
translative		itsevaltaiseksi	itsevaltaisiksi
instructive		—	itsevaltaisin
abessive		itsevaltaisetta	itsevaltaisitta
comitative		—	itsevaltaisine

Possessive forms of itsevaltainen (type nainen)
Rare. Only used with substantive adjectives.
possessor	singular	plural
1st person	itsevaltaiseni	itsevaltaisemme
2nd person	itsevaltaisesi	itsevaltaisenne
3rd person	itsevaltaisensa

Synonyms

• (despotic): despoottinen
• (absolute): absoluuttinen

Derived terms

• itsevaltaisesti
• itsevaltaisuus

Related terms

• itsevaltias