itsevaltainen

Definition from Wiktionary, the free dictionary
Jump to navigation Jump to search

Finnish[edit]

Etymology[edit]

itsevalta (autocracy) +‎ -inen

Pronunciation[edit]

  • IPA(key): /ˈitse(ˣ)ˌʋɑltɑi̯nen/, [ˈits̠e̞(ʋ)ˌʋɑlt̪ɑi̯ne̞n]
  • Rhymes: -ɑltɑinen
  • Syllabification(key): it‧se‧val‧tai‧nen

Adjective[edit]

itsevaltainen (comparative itsevaltaisempi, superlative itsevaltaisin)

  1. autocratic, despotic
  2. absolute; as in absolute monarchy

Declension[edit]

Inflection of itsevaltainen (Kotus type 38/nainen, no gradation)
nominative itsevaltainen itsevaltaiset
genitive itsevaltaisen itsevaltaisten
itsevaltaisien
partitive itsevaltaista itsevaltaisia
illative itsevaltaiseen itsevaltaisiin
singular plural
nominative itsevaltainen itsevaltaiset
accusative nom. itsevaltainen itsevaltaiset
gen. itsevaltaisen
genitive itsevaltaisen itsevaltaisten
itsevaltaisien
partitive itsevaltaista itsevaltaisia
inessive itsevaltaisessa itsevaltaisissa
elative itsevaltaisesta itsevaltaisista
illative itsevaltaiseen itsevaltaisiin
adessive itsevaltaisella itsevaltaisilla
ablative itsevaltaiselta itsevaltaisilta
allative itsevaltaiselle itsevaltaisille
essive itsevaltaisena itsevaltaisina
translative itsevaltaiseksi itsevaltaisiksi
instructive itsevaltaisin
abessive itsevaltaisetta itsevaltaisitta
comitative itsevaltaisine
Possessive forms of itsevaltainen (type nainen)
Rare. Only used with substantive adjectives.
possessor singular plural
1st person itsevaltaiseni itsevaltaisemme
2nd person itsevaltaisesi itsevaltaisenne
3rd person itsevaltaisensa

Synonyms[edit]

Derived terms[edit]

Related terms[edit]