itsevaltainen

Definition from Wiktionary, the free dictionary
Jump to: navigation, search

Finnish[edit]

Etymology[edit]

itse ‎(self) + valta ‎(power, rule) + -inen ‎(-ic)

Adjective[edit]

itsevaltainen ‎(comparative itsevaltaisempi, superlative itsevaltaisin)

  1. autocratic, despotic
  2. absolute; as in absolute monarchy

Declension[edit]

Inflection of itsevaltainen (Kotus type 38/nainen, no gradation)
nominative itsevaltainen itsevaltaiset
genitive itsevaltaisen itsevaltaisten
itsevaltaisien
partitive itsevaltaista itsevaltaisia
illative itsevaltaiseen itsevaltaisiin
singular plural
nominative itsevaltainen itsevaltaiset
accusative nom. itsevaltainen itsevaltaiset
gen. itsevaltaisen
genitive itsevaltaisen itsevaltaisten
itsevaltaisien
partitive itsevaltaista itsevaltaisia
inessive itsevaltaisessa itsevaltaisissa
elative itsevaltaisesta itsevaltaisista
illative itsevaltaiseen itsevaltaisiin
adessive itsevaltaisella itsevaltaisilla
ablative itsevaltaiselta itsevaltaisilta
allative itsevaltaiselle itsevaltaisille
essive itsevaltaisena itsevaltaisina
translative itsevaltaiseksi itsevaltaisiksi
instructive itsevaltaisin
abessive itsevaltaisetta itsevaltaisitta
comitative itsevaltaisine

Synonyms[edit]

Derived terms[edit]

Related terms[edit]