jäätön

Definition from Wiktionary, the free dictionary
Jump to navigation Jump to search

Finnish[edit]

Etymology[edit]

jää +‎ -tön

Adjective[edit]

jäätön (comparative jäättömämpi, superlative jäättömin)

  1. Having no ice, iceless.
  2. Unfrozen (lake, sea etc.).

Declension[edit]

Inflection of jäätön (Kotus type 34/onneton, tt-t gradation)
nominative jäätön jäättömät
genitive jäättömän jäättömien
partitive jäätöntä jäättömiä
illative jäättömään jäättömiin
singular plural
nominative jäätön jäättömät
accusative nom. jäätön jäättömät
gen. jäättömän
genitive jäättömän jäättömien
jäätöntenrare
partitive jäätöntä jäättömiä
inessive jäättömässä jäättömissä
elative jäättömästä jäättömistä
illative jäättömään jäättömiin
adessive jäättömällä jäättömillä
ablative jäättömältä jäättömiltä
allative jäättömälle jäättömille
essive jäättömänä jäättöminä
translative jäättömäksi jäättömiksi
instructive jäättömin
abessive jäättömättä jäättömittä
comitative jäättömine
Possessive forms of jäätön (type onneton)
possessor singular plural
1st person jäättömäni jäättömämme
2nd person jäättömäsi jäättömänne
3rd person jäättömänsä
Only used with substantive adjectives, -inen adjectives used for comparisons of equality or agent participles.

Derived terms[edit]