järjellinen

Definition from Wiktionary, the free dictionary
Jump to navigation Jump to search

Finnish[edit]

Etymology[edit]

järki +‎ -llinen

Pronunciation[edit]

  • IPA(key): /ˈjærjelːinen/, [ˈjærje̞lˌline̞n]
  • Rhymes: -inen
  • Syllabification(key): jär‧jel‧li‧nen

Adjective[edit]

järjellinen (comparative järjellisempi, superlative järjellisin)

  1. reasonable, sensible, rational

Declension[edit]

Inflection of järjellinen (Kotus type 38/nainen, no gradation)
nominative järjellinen järjelliset
genitive järjellisen järjellisten
järjellisien
partitive järjellistä järjellisiä
illative järjelliseen järjellisiin
singular plural
nominative järjellinen järjelliset
accusative nom. järjellinen järjelliset
gen. järjellisen
genitive järjellisen järjellisten
järjellisien
partitive järjellistä järjellisiä
inessive järjellisessä järjellisissä
elative järjellisestä järjellisistä
illative järjelliseen järjellisiin
adessive järjellisellä järjellisillä
ablative järjelliseltä järjellisiltä
allative järjelliselle järjellisille
essive järjellisenä järjellisinä
translative järjelliseksi järjellisiksi
instructive järjellisin
abessive järjellisettä järjellisittä
comitative järjellisine
Possessive forms of järjellinen (type nainen)
Rare. Only used with substantive adjectives.
possessor singular plural
1st person järjelliseni järjellisemme
2nd person järjellisesi järjellisenne
3rd person järjellisensä

Synonyms[edit]

Antonyms[edit]

Derived terms[edit]