järjetön

Definition from Wiktionary, the free dictionary
Jump to: navigation, search

Finnish[edit]

Etymology[edit]

järki +‎ -tön

Adjective[edit]

järjetön ‎(comparative järjettömämpi, superlative järjettömin)

  1. senseless, crazy
  2. mindless, preposterous

Declension[edit]

Inflection of järjetön (Kotus type 34/onneton, tt-t gradation)
nominative järjetön järjettömät
genitive järjettömän järjettömien
partitive järjetöntä järjettömiä
illative järjettömään järjettömiin
singular plural
nominative järjetön järjettömät
accusative nom. järjetön järjettömät
gen. järjettömän
genitive järjettömän järjettömien
järjetöntenrare
partitive järjetöntä järjettömiä
inessive järjettömässä järjettömissä
elative järjettömästä järjettömistä
illative järjettömään järjettömiin
adessive järjettömällä järjettömillä
ablative järjettömältä järjettömiltä
allative järjettömälle järjettömille
essive järjettömänä järjettöminä
translative järjettömäksi järjettömiksi
instructive järjettömin
abessive järjettömättä järjettömittä
comitative järjettömine