järkeily

Definition from Wiktionary, the free dictionary
Jump to: navigation, search

Finnish[edit]

Etymology[edit]

järkeil- +‎ -y

Pronunciation[edit]

  • Hyphenation: jär‧kei‧ly
  • Rhymes: -eily
  • IPA(key): /ˈjærkeily/

Noun[edit]

järkeily

  1. reasoning

Declension[edit]

Inflection of järkeily (Kotus type 2/palvelu, no gradation)
nominative järkeily järkeilyt
genitive järkeilyn järkeilyjen
järkeilyiden
järkeilyitten
partitive järkeilyä järkeilyjä
järkeilyitä
illative järkeilyyn järkeilyihin
singular plural
nominative järkeily järkeilyt
accusative nom. järkeily järkeilyt
gen. järkeilyn
genitive järkeilyn järkeilyjen
järkeilyiden
järkeilyitten
partitive järkeilyä järkeilyjä
järkeilyitä
inessive järkeilyssä järkeilyissä
elative järkeilystä järkeilyistä
illative järkeilyyn järkeilyihin
adessive järkeilyllä järkeilyillä
ablative järkeilyltä järkeilyiltä
allative järkeilylle järkeilyille
essive järkeilynä järkeilyinä
translative järkeilyksi järkeilyiksi
instructive järkeilyin
abessive järkeilyttä järkeilyittä
comitative järkeilyineen