järkkymätön

Definition from Wiktionary, the free dictionary
Jump to navigation Jump to search

Finnish[edit]

Pronunciation[edit]

  • IPA(key): /ˈjærkːymætøn/, [ˈjærkːyˌmæt̪ø̞n]
  • Rhymes: -ætøn
  • Syllabification: järk‧ky‧mä‧tön

Adjective[edit]

järkkymätön

  1. steadfast, steady, immovable
  2. steadfast, adamant, unwavering

Declension[edit]

Inflection of järkkymätön (Kotus type 34/onneton, tt-t gradation)
nominative järkkymätön järkkymättömät
genitive järkkymättömän järkkymättömien
partitive järkkymätöntä järkkymättömiä
illative järkkymättömään järkkymättömiin
singular plural
nominative järkkymätön järkkymättömät
accusative nom. järkkymätön järkkymättömät
gen. järkkymättömän
genitive järkkymättömän järkkymättömien
järkkymätöntenrare
partitive järkkymätöntä järkkymättömiä
inessive järkkymättömässä järkkymättömissä
elative järkkymättömästä järkkymättömistä
illative järkkymättömään järkkymättömiin
adessive järkkymättömällä järkkymättömillä
ablative järkkymättömältä järkkymättömiltä
allative järkkymättömälle järkkymättömille
essive järkkymättömänä järkkymättöminä
translative järkkymättömäksi järkkymättömiksi
instructive järkkymättömin
abessive järkkymättömättä järkkymättömittä
comitative järkkymättömine
Possessive forms of järkkymätön (type onneton)
possessor singular plural
1st person järkkymättömäni järkkymättömämme
2nd person järkkymättömäsi järkkymättömänne
3rd person järkkymättömänsä
Only used with substantive adjectives, -inen adjectives used for comparisons of equality or agent participles.

Participle[edit]

järkkymätön

  1. negative participle of järkkyä