julkeus

Definition from Wiktionary, the free dictionary
Jump to: navigation, search

Finnish[edit]

Etymology[edit]

julke- +‎ -us

Pronunciation[edit]

Noun[edit]

julkeus

  1. impunity

Declension[edit]

Inflection of julkeus (Kotus type 39/vastaus, no gradation)
nominative julkeus julkeukset
genitive julkeuksen julkeusten
julkeuksien
partitive julkeusta julkeuksia
illative julkeukseen julkeuksiin
singular plural
nominative julkeus julkeukset
accusative nom. julkeus julkeukset
gen. julkeuksen
genitive julkeuksen julkeusten
julkeuksien
partitive julkeusta julkeuksia
inessive julkeuksessa julkeuksissa
elative julkeuksesta julkeuksista
illative julkeukseen julkeuksiin
adessive julkeuksella julkeuksilla
ablative julkeukselta julkeuksilta
allative julkeukselle julkeuksille
essive julkeuksena julkeuksina
translative julkeukseksi julkeuksiksi
instructive julkeuksin
abessive julkeuksetta julkeuksitta
comitative julkeuksineen

Synonyms[edit]