röyhkeys

Definition from Wiktionary, the free dictionary
Jump to: navigation, search

Finnish[edit]

Etymology[edit]

röyhkeä +‎ -yys

Noun[edit]

röyhkeys

  1. insolence, arrogance, impudence

Declension[edit]

Inflection of röyhkeys (Kotus type 40/kalleus, t-d gradation)
nominative röyhkeys röyhkeydet
genitive röyhkeyden röyhkeyksien
partitive röyhkeyttä röyhkeyksiä
illative röyhkeyteen röyhkeyksiin
singular plural
nominative röyhkeys röyhkeydet
accusative nom.? röyhkeys röyhkeydet
gen. röyhkeyden
genitive röyhkeyden röyhkeyksien
partitive röyhkeyttä röyhkeyksiä
inessive röyhkeydessä röyhkeyksissä
elative röyhkeydestä röyhkeyksistä
illative röyhkeyteen röyhkeyksiin
adessive röyhkeydellä röyhkeyksillä
ablative röyhkeydeltä röyhkeyksiltä
allative röyhkeydelle röyhkeyksille
essive röyhkeytenä röyhkeyksinä
translative röyhkeydeksi röyhkeyksiksi
instructive röyhkeyksin
abessive röyhkeydettä röyhkeyksittä
comitative röyhkeyksineen