käämintä

Definition from Wiktionary, the free dictionary
Jump to: navigation, search

Finnish[edit]

Etymology[edit]

käämi- +‎ -ntä

Noun[edit]

käämintä

  1. (electricity) coiling (activity)

Declension[edit]

Inflection of käämintä (Kotus type 9/kala, nt-nn gradation)
nominative käämintä kääminnät
genitive kääminnän käämintöjen
partitive käämintää käämintöjä
illative käämintään käämintöihin
singular plural
nominative käämintä kääminnät
accusative nom. käämintä kääminnät
gen. kääminnän
genitive kääminnän käämintöjen
käämintäinrare
partitive käämintää käämintöjä
inessive kääminnässä kääminnöissä
elative kääminnästä kääminnöistä
illative käämintään käämintöihin
adessive kääminnällä kääminnöillä
ablative kääminnältä kääminnöiltä
allative kääminnälle kääminnöille
essive käämintänä käämintöinä
translative kääminnäksi kääminnöiksi
instructive kääminnöin
abessive kääminnättä kääminnöittä
comitative käämintöineen