kaappaus

Definition from Wiktionary, the free dictionary
Jump to: navigation, search

Finnish[edit]

Noun[edit]

kaappaus

  1. hijack

Declension[edit]

Inflection of kaappaus (Kotus type 39/vastaus, no gradation)
nominative kaappaus kaappaukset
genitive kaappauksen kaappausten
kaappauksien
partitive kaappausta kaappauksia
illative kaappaukseen kaappauksiin
singular plural
nominative kaappaus kaappaukset
accusative nom. kaappaus kaappaukset
gen. kaappauksen
genitive kaappauksen kaappausten
kaappauksien
partitive kaappausta kaappauksia
inessive kaappauksessa kaappauksissa
elative kaappauksesta kaappauksista
illative kaappaukseen kaappauksiin
adessive kaappauksella kaappauksilla
ablative kaappaukselta kaappauksilta
allative kaappaukselle kaappauksille
essive kaappauksena kaappauksina
translative kaappaukseksi kaappauksiksi
instructive kaappauksin
abessive kaappauksetta kaappauksitta
comitative kaappauksineen