kannatus

Definition from Wiktionary, the free dictionary
Jump to navigation Jump to search

Finnish[edit]

Etymology[edit]

kannattaa +‎ -us

Pronunciation[edit]

  • IPA(key): /ˈkɑnːɑtus/, [ˈkɑnːɑt̪us̠]
  • Rhymes: -ɑnːɑtus
  • Syllabification: kan‧na‧tus

Noun[edit]

kannatus

  1. support

Declension[edit]

Inflection of kannatus (Kotus type 39/vastaus, no gradation)
nominative kannatus kannatukset
genitive kannatuksen kannatusten
kannatuksien
partitive kannatusta kannatuksia
illative kannatukseen kannatuksiin
singular plural
nominative kannatus kannatukset
accusative nom. kannatus kannatukset
gen. kannatuksen
genitive kannatuksen kannatusten
kannatuksien
partitive kannatusta kannatuksia
inessive kannatuksessa kannatuksissa
elative kannatuksesta kannatuksista
illative kannatukseen kannatuksiin
adessive kannatuksella kannatuksilla
ablative kannatukselta kannatuksilta
allative kannatukselle kannatuksille
essive kannatuksena kannatuksina
translative kannatukseksi kannatuksiksi
instructive kannatuksin
abessive kannatuksetta kannatuksitta
comitative kannatuksineen
Possessive forms of kannatus (type vastaus)
possessor singular plural
1st person kannatukseni kannatuksemme
2nd person kannatuksesi kannatuksenne
3rd person kannatuksensa

Related terms[edit]

Anagrams[edit]