kansallisuus

Definition from Wiktionary, the free dictionary
Jump to navigation Jump to search

Finnish[edit]

Etymology[edit]

kansallinen +‎ -uus. Coined by Finnish physician and philologist Elias Lönnrot.

Pronunciation[edit]

  • IPA(key): /ˈkɑnsɑlːisuːs/, [ˈkɑns̠ɑlˌlis̠uːs̠]
  • Rhymes: -isuːs
  • Syllabification(key): kan‧sal‧li‧suus

Noun[edit]

kansallisuus

  1. nationality

Declension[edit]

Inflection of kansallisuus (Kotus type 40*F/kalleus, t-d gradation)
nominative kansallisuus kansallisuudet
genitive kansallisuuden kansallisuuksien
partitive kansallisuutta kansallisuuksia
illative kansallisuuteen kansallisuuksiin
singular plural
nominative kansallisuus kansallisuudet
accusative nom. kansallisuus kansallisuudet
gen. kansallisuuden
genitive kansallisuuden kansallisuuksien
partitive kansallisuutta kansallisuuksia
inessive kansallisuudessa kansallisuuksissa
elative kansallisuudesta kansallisuuksista
illative kansallisuuteen kansallisuuksiin
adessive kansallisuudella kansallisuuksilla
ablative kansallisuudelta kansallisuuksilta
allative kansallisuudelle kansallisuuksille
essive kansallisuutena kansallisuuksina
translative kansallisuudeksi kansallisuuksiksi
instructive — kansallisuuksin
abessive kansallisuudetta kansallisuuksitta
comitative — kansallisuuksineen
Possessive forms of kansallisuus (type kalleus)
possessor singular plural
1st person kansallisuuteni kansallisuutemme
2nd person kansallisuutesi kansallisuutenne
3rd person kansallisuutensa

Compounds[edit]

Retrieved from "https://en.wiktionary.org/w/index.php?title=kansallisuus&oldid=70627275"