kansallisuus

Definition from Wiktionary, the free dictionary
Jump to: navigation, search

Finnish[edit]

Etymology[edit]

kansallinen +‎ -uus

Pronunciation[edit]

  • Hyphenation: kan‧sal‧li‧suus
  • IPA(key): /ˈkɑnsɑˌlːisuːs/

Noun[edit]

kansallisuus

  1. nationality

Declension[edit]

Inflection of kansallisuus (Kotus type 40/kalleus, t-d gradation)
nominative kansallisuus kansallisuudet
genitive kansallisuuden kansallisuuksien
partitive kansallisuutta kansallisuuksia
illative kansallisuuteen kansallisuuksiin
singular plural
nominative kansallisuus kansallisuudet
accusative nom. kansallisuus kansallisuudet
gen. kansallisuuden
genitive kansallisuuden kansallisuuksien
partitive kansallisuutta kansallisuuksia
inessive kansallisuudessa kansallisuuksissa
elative kansallisuudesta kansallisuuksista
illative kansallisuuteen kansallisuuksiin
adessive kansallisuudella kansallisuuksilla
ablative kansallisuudelta kansallisuuksilta
allative kansallisuudelle kansallisuuksille
essive kansallisuutena kansallisuuksina
translative kansallisuudeksi kansallisuuksiksi
instructive kansallisuuksin
abessive kansallisuudetta kansallisuuksitta
comitative kansallisuuksineen

Compounds[edit]