kantaitiö

Definition from Wiktionary, the free dictionary
Jump to: navigation, search

Finnish[edit]

Etymology[edit]

Compound of kanta (base) +‎ itiö (spore).

Pronunciation[edit]

  • IPA(key): [ˈkɑn̪t̪ɑˌitiø]
  • Hyphenation: kan‧ta‧i‧ti‧ö

Noun[edit]

kantaitiö

  1. (biology) basidiospore

Declension[edit]

Inflection of kantaitiö (Kotus type 3/valtio, no gradation)
nominative kantaitiö kantaitiöt
genitive kantaitiön kantaitiöiden
kantaitiöitten
partitive kantaitiötä kantaitiöitä
illative kantaitiöön kantaitiöihin
singular plural
nominative kantaitiö kantaitiöt
accusative nom.? kantaitiö kantaitiöt
gen. kantaitiön
genitive kantaitiön kantaitiöiden
kantaitiöitten
partitive kantaitiötä kantaitiöitä
inessive kantaitiössä kantaitiöissä
elative kantaitiöstä kantaitiöistä
illative kantaitiöön kantaitiöihin
adessive kantaitiöllä kantaitiöillä
ablative kantaitiöltä kantaitiöiltä
allative kantaitiölleˣ kantaitiöilleˣ
essive kantaitiönä kantaitiöinä
translative kantaitiöksi kantaitiöiksi
instructive kantaitiöin
abessive kantaitiöttä kantaitiöittä
comitative kantaitiöineen

Anagrams[edit]