kantakaupunki

Definition from Wiktionary, the free dictionary
Jump to: navigation, search

Finnish[edit]

Etymology[edit]

kanta +‎ kaupunki

Noun[edit]

kantakaupunki

  1. downtown, inner city

Declension[edit]

Inflection of kantakaupunki (Kotus type 5/risti, nk-ng gradation)
nominative kantakaupunki kantakaupungit
genitive kantakaupungin kantakaupunkien
partitive kantakaupunkia kantakaupunkeja
illative kantakaupunkiin kantakaupunkeihin
singular plural
nominative kantakaupunki kantakaupungit
accusative nom. kantakaupunki kantakaupungit
gen. kantakaupungin
genitive kantakaupungin kantakaupunkien
partitive kantakaupunkia kantakaupunkeja
inessive kantakaupungissa kantakaupungeissa
elative kantakaupungista kantakaupungeista
illative kantakaupunkiin kantakaupunkeihin
adessive kantakaupungilla kantakaupungeilla
ablative kantakaupungilta kantakaupungeilta
allative kantakaupungille kantakaupungeille
essive kantakaupunkina kantakaupunkeina
translative kantakaupungiksi kantakaupungeiksi
instructive kantakaupungein
abessive kantakaupungitta kantakaupungeitta
comitative kantakaupunkeineen