katkeamaton

Definition from Wiktionary, the free dictionary
Jump to: navigation, search

Finnish[edit]

Etymology[edit]

katketa +‎ -maton

Adjective[edit]

katkeamaton (comparative katkeamattomampi, superlative katkeamattomin)

  1. unbroken (line, chain)

Declension[edit]

Inflection of katkeamaton (Kotus type 34/onneton, tt-t gradation)
nominative katkeamaton katkeamattomat
genitive katkeamattoman katkeamattomien
partitive katkeamatonta katkeamattomia
illative katkeamattomaan katkeamattomiin
singular plural
nominative katkeamaton katkeamattomat
accusative nom. katkeamaton katkeamattomat
gen. katkeamattoman
genitive katkeamattoman katkeamattomien
katkeamatontenrare
partitive katkeamatonta katkeamattomia
inessive katkeamattomassa katkeamattomissa
elative katkeamattomasta katkeamattomista
illative katkeamattomaan katkeamattomiin
adessive katkeamattomalla katkeamattomilla
ablative katkeamattomalta katkeamattomilta
allative katkeamattomalle katkeamattomille
essive katkeamattomana katkeamattomina
translative katkeamattomaksi katkeamattomiksi
instructive katkeamattomin
abessive katkeamattomatta katkeamattomitta
comitative katkeamattomine