kaukainen

Definition from Wiktionary, the free dictionary
Jump to: navigation, search

Finnish[edit]

(index ka)

Etymology[edit]

kauko- +‎ -inen

Pronunciation[edit]

  • IPA(key): [ˈkɑukɑine̞n]
  • Hyphenation: kau‧kai‧nen

Adjective[edit]

kaukainen ‎(comparative kaukaisempi, superlative kaukaisin)

  1. distant, faraway, remote, far-off

Declension[edit]

Inflection of kaukainen (Kotus type 38/nainen, no gradation)
nominative kaukainen kaukaiset
genitive kaukaisen kaukaisten
kaukaisien
partitive kaukaista kaukaisia
illative kaukaiseen kaukaisiin
singular plural
nominative kaukainen kaukaiset
accusative nom. kaukainen kaukaiset
gen. kaukaisen
genitive kaukaisen kaukaisten
kaukaisien
partitive kaukaista kaukaisia
inessive kaukaisessa kaukaisissa
elative kaukaisesta kaukaisista
illative kaukaiseen kaukaisiin
adessive kaukaisella kaukaisilla
ablative kaukaiselta kaukaisilta
allative kaukaiselle kaukaisille
essive kaukaisena kaukaisina
translative kaukaiseksi kaukaisiksi
instructive kaukaisin
abessive kaukaisetta kaukaisitta
comitative kaukaisineen

Derived terms[edit]

Related terms[edit]