kaunistus

Definition from Wiktionary, the free dictionary
Jump to navigation Jump to search

Finnish[edit]

Etymology[edit]

kaunistaa +‎ -us

Pronunciation[edit]

  • IPA(key): /ˈkɑu̯nistus/, [ˈkɑu̯nis̠t̪us̠]
  • Rhymes: -ɑunistus
  • Syllabification(key): kau‧nis‧tus

Noun[edit]

kaunistus

  1. decoration

Declension[edit]

Inflection of kaunistus (Kotus type 39/vastaus, no gradation)
nominative kaunistus kaunistukset
genitive kaunistuksen kaunistusten
kaunistuksien
partitive kaunistusta kaunistuksia
illative kaunistukseen kaunistuksiin
singular plural
nominative kaunistus kaunistukset
accusative nom. kaunistus kaunistukset
gen. kaunistuksen
genitive kaunistuksen kaunistusten
kaunistuksien
partitive kaunistusta kaunistuksia
inessive kaunistuksessa kaunistuksissa
elative kaunistuksesta kaunistuksista
illative kaunistukseen kaunistuksiin
adessive kaunistuksella kaunistuksilla
ablative kaunistukselta kaunistuksilta
allative kaunistukselle kaunistuksille
essive kaunistuksena kaunistuksina
translative kaunistukseksi kaunistuksiksi
instructive — kaunistuksin
abessive kaunistuksetta kaunistuksitta
comitative — kaunistuksineen
Possessive forms of kaunistus (type vastaus)
possessor singular plural
1st person kaunistukseni kaunistuksemme
2nd person kaunistuksesi kaunistuksenne
3rd person kaunistuksensa

Anagrams[edit]

Retrieved from "https://en.wiktionary.org/w/index.php?title=kaunistus&oldid=69282190"