kauppatavara

Definition from Wiktionary, the free dictionary
Jump to: navigation, search

Finnish[edit]

Etymology[edit]

kauppa ‎(trade) +‎ tavara ‎(good)

Noun[edit]

kauppatavara

  1. merchandise, goods, ware

Declension[edit]

Inflection of kauppatavara (Kotus type 12/kulkija, no gradation)
nominative kauppatavara kauppatavarat
genitive kauppatavaran kauppatavaroiden
kauppatavaroitten
partitive kauppatavaraa kauppatavaroita
illative kauppatavaraan kauppatavaroihin
singular plural
nominative kauppatavara kauppatavarat
accusative nom.? kauppatavara kauppatavarat
gen. kauppatavaran
genitive kauppatavaran kauppatavaroiden
kauppatavaroitten
kauppatavarainrare
partitive kauppatavaraa kauppatavaroita
inessive kauppatavarassa kauppatavaroissa
elative kauppatavarasta kauppatavaroista
illative kauppatavaraan kauppatavaroihin
adessive kauppatavaralla kauppatavaroilla
ablative kauppatavaralta kauppatavaroilta
allative kauppatavaralle kauppatavaroille
essive kauppatavarana kauppatavaroina
translative kauppatavaraksi kauppatavaroiksi
instructive kauppatavaroin
abessive kauppatavaratta kauppatavaroitta
comitative kauppatavaroineen