Definition from Wiktionary, the free dictionary
Jump to: navigation, search



From kaupunki (town, city).



  1. (intransitive) To urbanize (to take up an urban way of life).


Inflection of kaupunkilaistua (Kotus type 52/sanoa, no gradation)
indicative mood
present tense perfect
person positive negative person positive negative
1st sing. kaupunkilaistun en kaupunkilaistu 1st sing. olen kaupunkilaistunut en ole kaupunkilaistunut
2nd sing. kaupunkilaistut et kaupunkilaistu 2nd sing. olet kaupunkilaistunut et ole kaupunkilaistunut
3rd sing. kaupunkilaistuu ei kaupunkilaistu 3rd sing. on kaupunkilaistunut ei ole kaupunkilaistunut
1st plur. kaupunkilaistumme emme kaupunkilaistu 1st plur. olemme kaupunkilaistuneet emme ole kaupunkilaistuneet
2nd plur. kaupunkilaistutte ette kaupunkilaistu 2nd plur. olette kaupunkilaistuneet ette ole kaupunkilaistuneet
3rd plur. kaupunkilaistuvat eivät kaupunkilaistu 3rd plur. ovat kaupunkilaistuneet eivät ole kaupunkilaistuneet
passive kaupunkilaistutaan ei kaupunkilaistuta passive on kaupunkilaistuttu ei ole kaupunkilaistuttu
past tense pluperfect
person positive negative person positive negative
1st sing. kaupunkilaistuin en kaupunkilaistunut 1st sing. olin kaupunkilaistunut en ollut kaupunkilaistunut
2nd sing. kaupunkilaistuit et kaupunkilaistunut 2nd sing. olit kaupunkilaistunut et ollut kaupunkilaistunut
3rd sing. kaupunkilaistui ei kaupunkilaistunut 3rd sing. oli kaupunkilaistunut ei ollut kaupunkilaistunut
1st plur. kaupunkilaistuimme emme kaupunkilaistuneet 1st plur. olimme kaupunkilaistuneet emme olleet kaupunkilaistuneet
2nd plur. kaupunkilaistuitte ette kaupunkilaistuneet 2nd plur. olitte kaupunkilaistuneet ette olleet kaupunkilaistuneet
3rd plur. kaupunkilaistuivat eivät kaupunkilaistuneet 3rd plur. olivat kaupunkilaistuneet eivät olleet kaupunkilaistuneet
passive kaupunkilaistuttiin ei kaupunkilaistuttu passive oli kaupunkilaistuttu ei ollut kaupunkilaistuttu
conditional mood
present perfect
person positive negative person positive negative
1st sing. kaupunkilaistuisin en kaupunkilaistuisi 1st sing. olisin kaupunkilaistunut en olisi kaupunkilaistunut
2nd sing. kaupunkilaistuisit et kaupunkilaistuisi 2nd sing. olisit kaupunkilaistunut et olisi kaupunkilaistunut
3rd sing. kaupunkilaistuisi ei kaupunkilaistuisi 3rd sing. olisi kaupunkilaistunut ei olisi kaupunkilaistunut
1st plur. kaupunkilaistuisimme emme kaupunkilaistuisi 1st plur. olisimme kaupunkilaistuneet emme olisi kaupunkilaistuneet
2nd plur. kaupunkilaistuisitte ette kaupunkilaistuisi 2nd plur. olisitte kaupunkilaistuneet ette olisi kaupunkilaistuneet
3rd plur. kaupunkilaistuisivat eivät kaupunkilaistuisi 3rd plur. olisivat kaupunkilaistuneet eivät olisi kaupunkilaistuneet
passive kaupunkilaistuttaisiin ei kaupunkilaistuttaisi passive olisi kaupunkilaistuttu ei olisi kaupunkilaistuttu
imperative mood
present perfect
person positive negative person positive negative
1st sing. 1st sing.
2nd sing. kaupunkilaistu älä kaupunkilaistu 2nd sing. ole kaupunkilaistunut älä ole kaupunkilaistunut
3rd sing. kaupunkilaistukoon älköön kaupunkilaistuko 3rd sing. olkoon kaupunkilaistunut älköön olko kaupunkilaistunut
1st plur. kaupunkilaistukaamme älkäämme kaupunkilaistuko 1st plur. olkaamme kaupunkilaistuneet älkäämme olko kaupunkilaistuneet
2nd plur. kaupunkilaistukaa älkää kaupunkilaistuko 2nd plur. olkaa kaupunkilaistuneet älkää olko kaupunkilaistuneet
3rd plur. kaupunkilaistukoot älkööt kaupunkilaistuko 3rd plur. olkoot kaupunkilaistuneet älkööt olko kaupunkilaistuneet
passive kaupunkilaistuttakoon älköön kaupunkilaistuttako passive olkoon kaupunkilaistuttu älköön olko kaupunkilaistuttu
potential mood
present perfect
person positive negative person positive negative
1st sing. kaupunkilaistunen en kaupunkilaistune 1st sing. lienen kaupunkilaistunut en liene kaupunkilaistunut
2nd sing. kaupunkilaistunet et kaupunkilaistune 2nd sing. lienet kaupunkilaistunut et liene kaupunkilaistunut
3rd sing. kaupunkilaistunee ei kaupunkilaistune 3rd sing. lienee kaupunkilaistunut ei liene kaupunkilaistunut
1st plur. kaupunkilaistunemme emme kaupunkilaistune 1st plur. lienemme kaupunkilaistuneet emme liene kaupunkilaistuneet
2nd plur. kaupunkilaistunette ette kaupunkilaistune 2nd plur. lienette kaupunkilaistuneet ette liene kaupunkilaistuneet
3rd plur. kaupunkilaistunevat eivät kaupunkilaistune 3rd plur. lienevät kaupunkilaistuneet eivät liene kaupunkilaistuneet
passive kaupunkilaistuttaneen ei kaupunkilaistuttane passive lienee kaupunkilaistuttu ei liene kaupunkilaistuttu
Nominal forms
infinitives participles
active passive active passive
1st kaupunkilaistua present kaupunkilaistuva kaupunkilaistuttava
long 1st2 kaupunkilaistuakseen past kaupunkilaistunut kaupunkilaistuttu
2nd inessive1 kaupunkilaistuessa kaupunkilaistuttaessa agent1, 3 kaupunkilaistuma
instructive kaupunkilaistuen negative kaupunkilaistumaton
3rd inessive kaupunkilaistumassa 1) Usually with a possessive suffix.

2) Used only with a possessive suffix; this is the form for the third-person singular and third-person plural.
3) Does not exist in the case of intransitive verbs. Do not confuse with nouns formed with the -ma suffix.

elative kaupunkilaistumasta
illative kaupunkilaistumaan
adessive kaupunkilaistumalla
abessive kaupunkilaistumatta
instructive kaupunkilaistuman kaupunkilaistuttaman
4th nominative kaupunkilaistuminen
partitive kaupunkilaistumista
5th2 kaupunkilaistumaisillaan