kaupunkimainen

From Wiktionary, the free dictionary
Jump to navigation Jump to search

Finnish[edit]

Etymology[edit]

kaupunki +‎ -mainen

Pronunciation[edit]

  • IPA(key): /ˈkɑu̯puŋkiˌmɑi̯nen/, [ˈkɑ̝u̯puŋk̟iˌmɑ̝i̯ne̞n]
  • Rhymes: -ɑinen
  • Syllabification(key): kau‧pun‧ki‧mai‧nen

Adjective[edit]

kaupunkimainen (comparative kaupunkimaisempi, superlative kaupunkimaisin)

  1. urban

Declension[edit]

Inflection of kaupunkimainen (Kotus type 38/nainen, no gradation)
nominative kaupunkimainen kaupunkimaiset
genitive kaupunkimaisen kaupunkimaisten
kaupunkimaisien
partitive kaupunkimaista kaupunkimaisia
illative kaupunkimaiseen kaupunkimaisiin
singular plural
nominative kaupunkimainen kaupunkimaiset
accusative nom. kaupunkimainen kaupunkimaiset
gen. kaupunkimaisen
genitive kaupunkimaisen kaupunkimaisten
kaupunkimaisien
partitive kaupunkimaista kaupunkimaisia
inessive kaupunkimaisessa kaupunkimaisissa
elative kaupunkimaisesta kaupunkimaisista
illative kaupunkimaiseen kaupunkimaisiin
adessive kaupunkimaisella kaupunkimaisilla
ablative kaupunkimaiselta kaupunkimaisilta
allative kaupunkimaiselle kaupunkimaisille
essive kaupunkimaisena kaupunkimaisina
translative kaupunkimaiseksi kaupunkimaisiksi
abessive kaupunkimaisetta kaupunkimaisitta
instructive kaupunkimaisin
comitative kaupunkimaisine
Possessive forms of kaupunkimainen (Kotus type 38/nainen, no gradation)
Rare. Only used with substantive adjectives.
first-person singular possessor
singular plural
nominative kaupunkimaiseni kaupunkimaiseni
accusative nom. kaupunkimaiseni kaupunkimaiseni
gen. kaupunkimaiseni
genitive kaupunkimaiseni kaupunkimaisteni
kaupunkimaisieni
partitive kaupunkimaistani kaupunkimaisiani
inessive kaupunkimaisessani kaupunkimaisissani
elative kaupunkimaisestani kaupunkimaisistani
illative kaupunkimaiseeni kaupunkimaisiini
adessive kaupunkimaisellani kaupunkimaisillani
ablative kaupunkimaiseltani kaupunkimaisiltani
allative kaupunkimaiselleni kaupunkimaisilleni
essive kaupunkimaisenani kaupunkimaisinani
translative kaupunkimaisekseni kaupunkimaisikseni
abessive kaupunkimaisettani kaupunkimaisittani
instructive
comitative kaupunkimaisineni
second-person singular possessor
singular plural
nominative kaupunkimaisesi kaupunkimaisesi
accusative nom. kaupunkimaisesi kaupunkimaisesi
gen. kaupunkimaisesi
genitive kaupunkimaisesi kaupunkimaistesi
kaupunkimaisiesi
partitive kaupunkimaistasi kaupunkimaisiasi
inessive kaupunkimaisessasi kaupunkimaisissasi
elative kaupunkimaisestasi kaupunkimaisistasi
illative kaupunkimaiseesi kaupunkimaisiisi
adessive kaupunkimaisellasi kaupunkimaisillasi
ablative kaupunkimaiseltasi kaupunkimaisiltasi
allative kaupunkimaisellesi kaupunkimaisillesi
essive kaupunkimaisenasi kaupunkimaisinasi
translative kaupunkimaiseksesi kaupunkimaisiksesi
abessive kaupunkimaisettasi kaupunkimaisittasi
instructive
comitative kaupunkimaisinesi
first-person plural possessor
singular plural
nominative kaupunkimaisemme kaupunkimaisemme
accusative nom. kaupunkimaisemme kaupunkimaisemme
gen. kaupunkimaisemme
genitive kaupunkimaisemme kaupunkimaistemme
kaupunkimaisiemme
partitive kaupunkimaistamme kaupunkimaisiamme
inessive kaupunkimaisessamme kaupunkimaisissamme
elative kaupunkimaisestamme kaupunkimaisistamme
illative kaupunkimaiseemme kaupunkimaisiimme
adessive kaupunkimaisellamme kaupunkimaisillamme
ablative kaupunkimaiseltamme kaupunkimaisiltamme
allative kaupunkimaisellemme kaupunkimaisillemme
essive kaupunkimaisenamme kaupunkimaisinamme
translative kaupunkimaiseksemme kaupunkimaisiksemme
abessive kaupunkimaisettamme kaupunkimaisittamme
instructive
comitative kaupunkimaisinemme
second-person plural possessor
singular plural
nominative kaupunkimaisenne kaupunkimaisenne
accusative nom. kaupunkimaisenne kaupunkimaisenne
gen. kaupunkimaisenne
genitive kaupunkimaisenne kaupunkimaistenne
kaupunkimaisienne
partitive kaupunkimaistanne kaupunkimaisianne
inessive kaupunkimaisessanne kaupunkimaisissanne
elative kaupunkimaisestanne kaupunkimaisistanne
illative kaupunkimaiseenne kaupunkimaisiinne
adessive kaupunkimaisellanne kaupunkimaisillanne
ablative kaupunkimaiseltanne kaupunkimaisiltanne
allative kaupunkimaisellenne kaupunkimaisillenne
essive kaupunkimaisenanne kaupunkimaisinanne
translative kaupunkimaiseksenne kaupunkimaisiksenne
abessive kaupunkimaisettanne kaupunkimaisittanne
instructive
comitative kaupunkimaisinenne
third-person possessor
singular plural
nominative kaupunkimaisensa kaupunkimaisensa
accusative nom. kaupunkimaisensa kaupunkimaisensa
gen. kaupunkimaisensa
genitive kaupunkimaisensa kaupunkimaistensa
kaupunkimaisiensa
partitive kaupunkimaistaan
kaupunkimaistansa
kaupunkimaisiaan
kaupunkimaisiansa
inessive kaupunkimaisessaan
kaupunkimaisessansa
kaupunkimaisissaan
kaupunkimaisissansa
elative kaupunkimaisestaan
kaupunkimaisestansa
kaupunkimaisistaan
kaupunkimaisistansa
illative kaupunkimaiseensa kaupunkimaisiinsa
adessive kaupunkimaisellaan
kaupunkimaisellansa
kaupunkimaisillaan
kaupunkimaisillansa
ablative kaupunkimaiseltaan
kaupunkimaiseltansa
kaupunkimaisiltaan
kaupunkimaisiltansa
allative kaupunkimaiselleen
kaupunkimaisellensa
kaupunkimaisilleen
kaupunkimaisillensa
essive kaupunkimaisenaan
kaupunkimaisenansa
kaupunkimaisinaan
kaupunkimaisinansa
translative kaupunkimaisekseen
kaupunkimaiseksensa
kaupunkimaisikseen
kaupunkimaisiksensa
abessive kaupunkimaisettaan
kaupunkimaisettansa
kaupunkimaisittaan
kaupunkimaisittansa
instructive
comitative kaupunkimaisineen
kaupunkimaisinensa

Derived terms[edit]

Further reading[edit]