kehätie

Definition from Wiktionary, the free dictionary
Jump to: navigation, search

Finnish[edit]

Noun[edit]

kehätie

  1. ring road

Declension[edit]

Inflection of kehätie (Kotus type 19/suo, no gradation)
nominative kehätie kehätiet
genitive kehätien kehäteiden
kehäteitten
partitive kehätietä kehäteitä
illative kehätiehen kehäteihin
singular plural
nominative kehätie kehätiet
accusative nom.? kehätie kehätiet
gen. kehätien
genitive kehätien kehäteiden
kehäteitten
partitive kehätietä kehäteitä
inessive kehätiessä kehäteissä
elative kehätiestä kehäteistä
illative kehätiehen kehäteihin
adessive kehätiellä kehäteillä
ablative kehätieltä kehäteiltä
allative kehätielle kehäteille
essive kehätienä kehäteinä
translative kehätieksi kehäteiksi
instructive kehätein
abessive kehätiettä kehäteittä
comitative kehäteineen

Anagrams[edit]