keihästys

Definition from Wiktionary, the free dictionary
Jump to: navigation, search

Finnish[edit]

Etymology[edit]

keihästää +‎ -ys

Noun[edit]

keihästys

  1. spearing, impaling

Declension[edit]

Inflection of keihästys (Kotus type 39/vastaus, no gradation)
nominative keihästys keihästykset
genitive keihästyksen keihästysten
keihästyksien
partitive keihästystä keihästyksiä
illative keihästykseen keihästyksiin
singular plural
nominative keihästys keihästykset
accusative nom. keihästys keihästykset
gen. keihästyksen
genitive keihästyksen keihästysten
keihästyksien
partitive keihästystä keihästyksiä
inessive keihästyksessä keihästyksissä
elative keihästyksestä keihästyksistä
illative keihästykseen keihästyksiin
adessive keihästyksellä keihästyksillä
ablative keihästykseltä keihästyksiltä
allative keihästykselle keihästyksille
essive keihästyksenä keihästyksinä
translative keihästykseksi keihästyksiksi
instructive keihästyksin
abessive keihästyksettä keihästyksittä
comitative keihästyksineen

Anagrams[edit]