keikunta

Definition from Wiktionary, the free dictionary
Jump to: navigation, search

Finnish[edit]

Noun[edit]

keikunta

  1. rock (act of rocking)

Declension[edit]

Inflection of keikunta (Kotus type 9/kala, nt-nn gradation)
nominative keikunta keikunnat
genitive keikunnan keikuntojen
partitive keikuntaa keikuntoja
illative keikuntaan keikuntoihin
singular plural
nominative keikunta keikunnat
accusative nom.? keikunta keikunnat
gen. keikunnan
genitive keikunnan keikuntojen
keikuntainrare
partitive keikuntaa keikuntoja
inessive keikunnassa keikunnoissa
elative keikunnasta keikunnoista
illative keikuntaan keikuntoihin
adessive keikunnalla keikunnoilla
ablative keikunnalta keikunnoilta
allative keikunnalleˣ keikunnoilleˣ
essive keikuntana keikuntoina
translative keikunnaksi keikunnoiksi
instructive keikunnoin
abessive keikunnatta keikunnoitta
comitative keikuntoineen