keili

Definition from Wiktionary, the free dictionary
Jump to navigation Jump to search

Finnish[edit]

Pronunciation[edit]

  • IPA(key): /ˈkei̯li/, [ˈke̞i̯li]
  • Hyphenation: kei‧li

Noun[edit]

keili

  1. (printing) line height, type height

Declension[edit]

Inflection of keili (Kotus type 5/risti, no gradation)
nominative keili keilit
genitive keilin keilien
partitive keiliä keilejä
illative keiliin keileihin
singular plural
nominative keili keilit
accusative nom. keili keilit
gen. keilin
genitive keilin keilien
partitive keiliä keilejä
inessive keilissä keileissä
elative keilistä keileistä
illative keiliin keileihin
adessive keilillä keileillä
ablative keililtä keileiltä
allative keilille keileille
essive keilinä keileinä
translative keiliksi keileiksi
instructive keilein
abessive keilittä keileittä
comitative keileineen

Anagrams[edit]