kellokortti

Definition from Wiktionary, the free dictionary
Jump to: navigation, search

Finnish[edit]

Noun[edit]

kellokortti

  1. A timecard or time card.
  2. Any, currently often electronic, system for recording and controlling working hours.

Declension[edit]

Inflection of kellokortti (Kotus type 5/risti, tt-t gradation)
nominative kellokortti kellokortit
genitive kellokortin kellokorttien
partitive kellokorttia kellokortteja
illative kellokorttiin kellokortteihin
singular plural
nominative kellokortti kellokortit
accusative nom. kellokortti kellokortit
gen. kellokortin
genitive kellokortin kellokorttien
partitive kellokorttia kellokortteja
inessive kellokortissa kellokorteissa
elative kellokortista kellokorteista
illative kellokorttiin kellokortteihin
adessive kellokortilla kellokorteilla
ablative kellokortilta kellokorteilta
allative kellokortille kellokorteille
essive kellokorttina kellokortteina
translative kellokortiksi kellokorteiksi
instructive kellokortein
abessive kellokortitta kellokorteitta
comitative kellokortteineen