kerintä

Definition from Wiktionary, the free dictionary
Jump to navigation Jump to search

Finnish[edit]

Etymology[edit]

keriä +‎ -ntä

Noun[edit]

kerintä

  1. shearing (act or operation of clipping with shears or a shearing machine)

Declension[edit]

Inflection of kerintä (Kotus type 9/kala, nt-nn gradation)
nominative kerintä kerinnät
genitive kerinnän kerintöjen
partitive kerintää kerintöjä
illative kerintään kerintöihin
singular plural
nominative kerintä kerinnät
accusative nom. kerintä kerinnät
gen. kerinnän
genitive kerinnän kerintöjen
kerintäinrare
partitive kerintää kerintöjä
inessive kerinnässä kerinnöissä
elative kerinnästä kerinnöistä
illative kerintään kerintöihin
adessive kerinnällä kerinnöillä
ablative kerinnältä kerinnöiltä
allative kerinnälle kerinnöille
essive kerintänä kerintöinä
translative kerinnäksi kerinnöiksi
instructive kerinnöin
abessive kerinnättä kerinnöittä
comitative kerintöineen

Anagrams[edit]