kesäpäivänseisaus

Definition from Wiktionary, the free dictionary
Jump to: navigation, search

Finnish[edit]

(index ke)

Etymology[edit]

kesä +‎ päivän +‎ seisaus

Pronunciation[edit]

  • Hyphenation: ke‧sä‧päi‧vän‧sei‧saus
  • IPA(key): [ˈkesæˌpæivænˌseisɑus]

Noun[edit]

kesäpäivänseisaus

  1. (astronomy) Summer solstice.

Declension[edit]

Inflection of kesäpäivänseisaus (Kotus type 39/vastaus, no gradation)
nominative kesäpäivänseisaus kesäpäivänseisaukset
genitive kesäpäivänseisauksen kesäpäivänseisausten
kesäpäivänseisauksien
partitive kesäpäivänseisausta kesäpäivänseisauksia
illative kesäpäivänseisaukseen kesäpäivänseisauksiin
singular plural
nominative kesäpäivänseisaus kesäpäivänseisaukset
accusative nom. kesäpäivänseisaus kesäpäivänseisaukset
gen. kesäpäivänseisauksen
genitive kesäpäivänseisauksen kesäpäivänseisausten
kesäpäivänseisauksien
partitive kesäpäivänseisausta kesäpäivänseisauksia
inessive kesäpäivänseisauksessa kesäpäivänseisauksissa
elative kesäpäivänseisauksesta kesäpäivänseisauksista
illative kesäpäivänseisaukseen kesäpäivänseisauksiin
adessive kesäpäivänseisauksella kesäpäivänseisauksilla
ablative kesäpäivänseisaukselta kesäpäivänseisauksilta
allative kesäpäivänseisaukselle kesäpäivänseisauksille
essive kesäpäivänseisauksena kesäpäivänseisauksina
translative kesäpäivänseisaukseksi kesäpäivänseisauksiksi
instructive kesäpäivänseisauksin
abessive kesäpäivänseisauksetta kesäpäivänseisauksitta
comitative kesäpäivänseisauksineen

Antonyms[edit]

See also[edit]