kesä

Definition from Wiktionary, the free dictionary
Jump to navigation Jump to search
See also: kesa

Finnish[edit]

Etymology[edit]

From Proto-Finnic *kesä, ultimately borrowed from Proto-Indo-European *h₁ós-r (gen. *h₁és-n-s). Cognate with Estonian kesa (fallow), Veps keza (summer), Võro kesä (fallow).

Pronunciation[edit]

  • IPA(key): /ˈkesæ/, [ˈke̞s̠æ]
  • Rhymes: -esæ
  • Syllabification: ke‧sä

Noun[edit]

season
Previous: kevät
Next: syksy

kesä

  1. summer (season)
    Synonym: suvi
    Antonym: talvi
  2. (archaic) fallow
    Synonym: kesanto

Declension[edit]

Inflection of kesä (Kotus type 10/koira, no gradation)
nominative kesä kesät
genitive kesän kesien
partitive kesää kesiä
illative kesään kesiin
singular plural
nominative kesä kesät
accusative nom. kesä kesät
gen. kesän
genitive kesän kesien
kesäinrare
partitive kesää kesiä
inessive kesässä kesissä
elative kesästä kesistä
illative kesään kesiin
adessive kesällä kesillä
ablative kesältä kesiltä
allative kesälle kesille
essive kesänä kesinä
translative kesäksi kesiksi
instructive kesin
abessive kesättä kesittä
comitative kesineen
Possessive forms of kesä (type koira)
possessor singular plural
1st person kesäni kesämme
2nd person kesäsi kesänne
3rd person kesänsä

Derived terms[edit]

Compounds[edit]

See also[edit]

Noun[edit]

kesä

  1. Abbreviation of kesäkuu (June).

Anagrams[edit]


Võro[edit]

Etymology[edit]

From Proto-Finnic *kesä.

Noun[edit]

kesä (genitive kesä, partitive kessä)

  1. fallow

Inflection[edit]

This noun needs an inflection-table template.