kesä

See also: kesa

Finnish

Etymology

From Proto-Finnic *kesä (compare Estonian kesa (“fallow”), Veps keza (“summer”), Võro kesä (“fallow”)), from Proto-Finno-Permic *kesä (“summer”) (compare Northern Sami geassi, Erzya кизэ (kizë)), possibly a loanword from Indo-European; see it for more. Introduced from the eastern dialects into the standard language in the 19th century to replace the Western Finnish word suvi.

Pronunciation

• IPA^(key): /ˈkesæ/, [ˈk̟e̞s̠æ]
• Rhymes: -esæ
• Syllabification^(key): ke‧sä
• Hyphenation^(key): ke‧sä

Noun

season

Previous:	kevät
Next:	syksy

kesä

1. summer (season)

   Synonym: suvi

   Antonym: talvi

2. (archaic) fallow

   Synonym: kesanto

Usage notes

As with all four seasons in Finnish, the adessive case (kesällä) is normally used when talking about events that will take place or took place in (the) summer. The essive case (kesänä) is used instead, however, if there is a determiner like tämä (“this”), viime (“last”) or ensi (“next”); this does not apply when e.g. specifying the year (the adessive case is used). As usual, other uses, e.g. when postponing events (allative) or with asti (“until”) (illative), may use other locative cases.

Declension

Inflection of kesä (Kotus type 10/koira, no gradation)
nominative		kesä	kesät
genitive		kesän	kesien
partitive		kesää	kesiä
illative		kesään	kesiin
		singular	plural
nominative		kesä	kesät
accusative	nom.	kesä	kesät
	gen.	kesän
genitive		kesän	kesien kesäin rare
partitive		kesää	kesiä
inessive		kesässä	kesissä
elative		kesästä	kesistä
illative		kesään	kesiin
adessive		kesällä	kesillä
ablative		kesältä	kesiltä
allative		kesälle	kesille
essive		kesänä	kesinä
translative		kesäksi	kesiksi
abessive		kesättä	kesittä
instructive		—	kesin
comitative		See the possessive forms below.

Possessive forms of kesä (Kotus type 10/koira, no gradation)

first-person singular possessor singular plural nominative kesäni kesäni accusative nom. kesäni kesäni gen. kesäni genitive kesäni kesieni kesäini rare partitive kesääni kesiäni inessive kesässäni kesissäni elative kesästäni kesistäni illative kesääni kesiini adessive kesälläni kesilläni ablative kesältäni kesiltäni allative kesälleni kesilleni essive kesänäni kesinäni translative kesäkseni kesikseni abessive kesättäni kesittäni instructive — — comitative — kesineni second-person singular possessor singular plural nominative kesäsi kesäsi accusative nom. kesäsi kesäsi gen. kesäsi genitive kesäsi kesiesi kesäisi rare partitive kesääsi kesiäsi inessive kesässäsi kesissäsi elative kesästäsi kesistäsi illative kesääsi kesiisi adessive kesälläsi kesilläsi ablative kesältäsi kesiltäsi allative kesällesi kesillesi essive kesänäsi kesinäsi translative kesäksesi kesiksesi abessive kesättäsi kesittäsi instructive — — comitative — kesinesi first-person plural possessor singular plural nominative kesämme kesämme accusative nom. kesämme kesämme gen. kesämme genitive kesämme kesiemme kesäimme rare partitive kesäämme kesiämme inessive kesässämme kesissämme elative kesästämme kesistämme illative kesäämme kesiimme adessive kesällämme kesillämme ablative kesältämme kesiltämme allative kesällemme kesillemme essive kesänämme kesinämme translative kesäksemme kesiksemme abessive kesättämme kesittämme instructive — — comitative — kesinemme second-person plural possessor singular plural nominative kesänne kesänne accusative nom. kesänne kesänne gen. kesänne genitive kesänne kesienne kesäinne rare partitive kesäänne kesiänne inessive kesässänne kesissänne elative kesästänne kesistänne illative kesäänne kesiinne adessive kesällänne kesillänne ablative kesältänne kesiltänne allative kesällenne kesillenne essive kesänänne kesinänne translative kesäksenne kesiksenne abessive kesättänne kesittänne instructive — — comitative — kesinenne third-person possessor singular plural nominative kesänsä kesänsä accusative nom. kesänsä kesänsä gen. kesänsä genitive kesänsä kesiensä kesäinsä rare partitive kesäänsä kesiään kesiänsä inessive kesässään kesässänsä kesissään kesissänsä elative kesästään kesästänsä kesistään kesistänsä illative kesäänsä kesiinsä adessive kesällään kesällänsä kesillään kesillänsä ablative kesältään kesältänsä kesiltään kesiltänsä allative kesälleen kesällensä kesilleen kesillensä essive kesänään kesänänsä kesinään kesinänsä translative kesäkseen kesäksensä kesikseen kesiksensä abessive kesättään kesättänsä kesittään kesittänsä instructive — — comitative — kesineen kesinensä

Derived terms

• kesakko
• kesanto
• kesemmäksi
• kesemmälle
• kesemmällä
• kesempänä
• Keso
• kesäinen
• kesäisin
• kesällinen
• Kesälä
• Kesänen

compounds

• alkukesä
• edelliskesä
• edelliskesäinen
• ensikesäinen
• intiaanikesä
• jokakesäinen
• jälkikesä
• keskikesä
• kesäaamu
• kesäaika
• kesäapulainen
• kesäasukas
• kesäasunto
• kesäasuttava
• kesäduunari
• kesäduuni
• kesäheila
• kesähelle
• kesähessu
• kesähorros
• kesähotelli
• kesähuvila
• kesäihminen
• kesäilta
• kesäitiö
• kesäjuhla
• kesäkampela
• kesäkana
• kesäkangas
• kesäkausi
• kesäkeittiö
• kesäkeitto
• kesäkeli
• kesäkenkä
• kesäkiertue
• kesäkisat
• kesäkissa
• kesäkoti
• kesäkuiva
• kesäkukka
• kesäkurpitsa
• kesäkurssi
• kesäkuu
• kesäkuukausi
• kesäkuuma
• kesäkynteli
• kesäkäyttö
• Kesälahti
• kesälaidun
• kesälaji
• kesälajike
• kesälakki
• kesäleiri
• kesäleskeys
• kesäleski
• kesäloma
• kesälukio
• kesämekko
• kesämonsuuni
• kesämyrsky
• kesämökki
• kesänaikainen
• Kesäniemi
• kesänuotta
• kesänvietto
• kesäolympialaiset
• kesäomena
• kesäosoite
• kesäpaikka
• kesäpuku
• kesäpurjo
• kesäpuu
• kesäpäivä
• kesäpäivänseisaus
• kesäravintola
• kesäreki
• kesärengas
• kesäretki
• kesäsade
• kesäseisokki
• kesäsesonki
• kesäseteli
• kesäsiirtola
• kesäsydän
• kesäsäilö
• kesäsää
• kesätangara
• kesätapahtuma
• kesäteatteri
• kesäteloilla
• kesäteloille
• kesäteloilta
• kesäterä
• kesätoimittaja
• kesätori
• kesäturkki
• kesätyö
• kesätyöntekijä
• kesätyöpaikka
• kesäurheilu
• kesäurheilulaji
• kesävaate
• kesävieras
• kesävihanta
• kesävilla
• kesäyliopisto
• kesäyö
• kesäöljy
• kevätkesä
• loppukesä
• menneenkesäinen
• myöhäiskesä
• olympiakesä
• sydänkesä
• syyskesä
• toissakesäinen
• ydinkesä

See also

• seasons: vuodenajat: kevät · kesä · syksy · talvi ^[edit]

Noun

kesä

1. abbreviation of kesäkuu (“June”)

Further reading

• “kesä”, in Kielitoimiston sanakirja [Dictionary of Contemporary Finnish]‎^[2] (in Finnish) (online dictionary, continuously updated), Kotimaisten kielten keskuksen verkkojulkaisuja 35, Helsinki: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus (Institute for the Languages of Finland), 2004–, retrieved 2 July 2023

Anagrams

• eksä, sekä

Ingrian

Previous:	kevät
Next:	syksy

Kesä.

Etymology

From Proto-Finnic *kesä. Cognates include Finnish kesä and Estonian kesa.

Pronunciation

• (Ala-Laukaa) IPA^(key): /ˈkesæ/, [ˈke̞s̠æˑ]
• (Soikkola) IPA^(key): /ˈkesæ/, [ˈke̞ʒ̥æˑ]
• Rhymes: -esæ
• Hyphenation: ke‧sä

Noun

kesä

1. summer
   • 1936, N. A. Iljin and V. I. Junus, Bukvari iƶoroin șkouluja vart, Leningrad: Riikin Ucebno-pedagogiceskoi Izdateljstva, page 32:

     Uju tihtii kesäl joes.

     In the summer often swim in the river.

Declension

Declension of kesä (type 3/koira, no gradation, gemination)
	singular	plural
nominative	kesä	kesät
genitive	kesän	kessiin
partitive	kessää	kessiä
illative	kessää	kessii
inessive	kesäs	kesis
elative	kesäst	kesist
allative	kesälle	kesille
adessive	kesäl	kesil
ablative	kesält	kesilt
translative	kesäks	kesiks
essive	kesännä, kessään	kesinnä, kessiin
exessive1)	kesänt	kesint
1) obsolete *) the accusative corresponds with either the genitive (sg) or nominative (pl) **) the comitative is formed by adding the suffix -ka? or -kä? to the genitive.

Synonyms

• (obsolete) suvi

Derived terms

• kesoin
• kesäaika
• kesälintu
• kesäomena
• kesäpäivä
• kesävari
• kesävilla
• kesäöö
• loppukesä

References

• V. I. Junus (1936), Iƶoran Keelen Grammatikka‎^[3], Leningrad: Riikin Ucebno-pedagogiceskoi Izdateljstva, page 86
• Ruben E. Nirvi (1971), Inkeroismurteiden Sanakirja, Helsinki: Suomalais-Ugrilainen Seura, page 160
• Olga I. Konkova; Nikita A. Dyachkov (2014), Inkeroin Keel: Пособие по Ижорскому Языку‎^[4], →ISBN, page 80

Võro

Etymology

From Proto-Finnic *kesä.

Noun

kesä (genitive kesä, partitive kessä)

1. fallow

Inflection

This noun needs an inflection-table template.