kevät

Finnish

Etymology

From Proto-Finnic *kevät, from Proto-Uralic *keŋä.

Pronunciation

• IPA^(key): /ˈkeʋæt/, [ˈk̟e̞ʋæt̪]

• Audio:

  (file)

• Rhymes: -eʋæt
• Syllabification^(key): ke‧vät

Noun

season

Previous:	talvi
Next:	kesä

kevät

1. spring, springtime (season of the year)

Declension

Inflection of kevät (Kotus type 44/kevät, no gradation)
nominative		kevät	keväät
genitive		kevään	keväiden keväitten
partitive		kevättä	keväitä
illative		kevääseen	keväisiin
		singular	plural
nominative		kevät	keväät
accusative	nom.	kevät	keväät
	gen.	kevään
genitive		kevään	keväiden keväitten
partitive		kevättä	keväitä
inessive		keväässä	keväissä
elative		keväästä	keväistä
illative		kevääseen	keväisiin keväihinrare
adessive		keväällä	keväillä
ablative		keväältä	keväiltä
allative		keväälle	keväille
essive		keväänä	keväinä
translative		kevääksi	keväiksi
instructive		—	keväin
abessive		keväättä	keväittä
comitative		See the possessive forms below.

Possessive forms of kevät (type kevät)

first-person singular possessor singular plural nominative kevääni kevääni accusative nom. kevääni kevääni gen. kevääni genitive kevääni keväideni keväitteni partitive kevättäni keväitäni inessive keväässäni keväissäni elative keväästäni keväistäni illative kevääseeni keväisiini keväihinirare adessive keväälläni keväilläni ablative keväältäni keväiltäni allative keväälleni keväilleni essive keväänäni keväinäni translative kevääkseni keväikseni instructive — — abessive keväättäni keväittäni comitative — keväineni second-person singular possessor singular plural nominative kevääsi kevääsi accusative nom. kevääsi kevääsi gen. kevääsi genitive kevääsi keväidesi keväittesi partitive kevättäsi keväitäsi inessive keväässäsi keväissäsi elative keväästäsi keväistäsi illative kevääseesi keväisiisi keväihisirare adessive keväälläsi keväilläsi ablative keväältäsi keväiltäsi allative keväällesi keväillesi essive keväänäsi keväinäsi translative kevääksesi keväiksesi instructive — — abessive keväättäsi keväittäsi comitative — keväinesi first-person plural possessor singular plural nominative keväämme keväämme accusative nom. keväämme keväämme gen. keväämme genitive keväämme keväidemme keväittemme partitive kevättämme keväitämme inessive keväässämme keväissämme elative keväästämme keväistämme illative kevääseemme keväisiimme keväihimmerare adessive keväällämme keväillämme ablative keväältämme keväiltämme allative keväällemme keväillemme essive keväänämme keväinämme translative kevääksemme keväiksemme instructive — — abessive keväättämme keväittämme comitative — keväinemme second-person plural possessor singular plural nominative keväänne keväänne accusative nom. keväänne keväänne gen. keväänne genitive keväänne keväidenne keväittenne partitive kevättänne keväitänne inessive keväässänne keväissänne elative keväästänne keväistänne illative kevääseenne keväisiinne keväihinnerare adessive keväällänne keväillänne ablative keväältänne keväiltänne allative keväällenne keväillenne essive keväänänne keväinänne translative kevääksenne keväiksenne instructive — — abessive keväättänne keväittänne comitative — keväinenne third-person possessor singular plural nominative keväänsä keväänsä accusative nom. keväänsä keväänsä gen. keväänsä genitive keväänsä keväidensä keväittensä partitive kevättään kevättänsä keväitään keväitänsä inessive keväässään keväässänsä keväissään keväissänsä elative keväästään keväästänsä keväistään keväistänsä illative kevääseensä keväisiinsä keväihinsärare adessive keväällään keväällänsä keväillään keväillänsä ablative keväältään keväältänsä keväiltään keväiltänsä allative keväälleen keväällensä keväilleen keväillensä essive keväänään keväänänsä keväinään keväinänsä translative kevääkseen kevääksensä keväikseen keväiksensä instructive — — abessive keväättään keväättänsä keväittään keväittänsä comitative — keväineen keväinensä

Compounds

• kevätaamu
• kevätaika
• kevätasu
• kevätaurinko
• kevätesikko
• keväthanki
• kevätilma
• kevätilta
• kevätistuntokausi
• kevätistutus
• kevätjuhla
• kevätjää
• kevätkausi
• kevätkello
• kevätkesä
• kevätkuukausi
• kevätkylmä
• kevätkylvö
• kevätkynsimö
• kevätkyntö
• kevätkääryle
• kevätlukukausi
• kevätmuoti
• kevätpuku
• kevätpuu
• kevätpäivä
• kevätpäiväntasaus
• kevätruis
• kevätrulla
• kevätsää
• kevättalvi
• kevättulva
• kevätvehnä
• kevätvilja
• kevätväsymys

 

See also

• (seasons) vuodenaika; kevät, kesä, syksy, talvi ^{(Category: fi:Seasons)}

Further reading

• "kevät" in Kielitoimiston sanakirja (Dictionary of Contemporary Finnish).

Ingrian

Seasons

Previous:	talvi
Next:	kesä

Kevät.

Etymology

From Proto-Finnic *kevät. Cognates include Finnish kevät and Estonian kevad.

Pronunciation

• (Ala-Laukaa) IPA^(key): /ˈkeʋæt/, [ˈke̞ʋæd]
• (Soikkola) IPA^(key): /ˈkeʋæt/, [ˈke̞ʋæd̥]
• Rhymes: -eʋæt
• Hyphenation: ke‧vät

Noun

kevät

1. spring
   • 1936, N. A. Iljin and V. I. Junus, Bukvari iƶoroin șkouluja vart, Leningrad: Riikin Ucebno-pedagogiceskoi Izdateljstva, page 62:

     Hiljakaistaa ootteloo, kons se kevät tulloo.

     Slowly it would wait, when spring comes.

Declension

Declension of kevät (type 7/kevät, no gradation, gemination)
	singular	plural
nominative	kevät	kevväet
genitive	kevväen	kevväein
partitive	kevättä	kevväeitä
illative	kevväesse	kevväeisse
inessive	kevväees	kevväeis
elative	kevväest	kevväeist
allative	kevväelle	kevväeille
adessive	kevväeel	kevväeil
ablative	kevväelt	kevväeilt
translative	kevväeks	kevväeiks
essive	kevväennä, kevväeen	kevväeinnä, kevväein
exessive1)	kevväent	kevväeint
1) obsolete *) the accusative corresponds with either the genitive (sg) or nominative (pl) **) the comitative is formed by adding the suffix -ka? or -kä? to the genitive.

References

• Ruben E. Nirvi (1971) Inkeroismurteiden Sanakirja, Helsinki: Suomalais-Ugrilainen Seura, page 161
• Olga I. Konkova; Nikita A. Dyachkov (2014) Inkeroin Keel: Пособие по Ижорскому Языку‎^[1], →ISBN, page 68