kevät

Definition from Wiktionary, the free dictionary
Jump to: navigation, search

Finnish[edit]

Etymology[edit]

From Proto-Finnic *kevät, from Proto-Uralic *keŋä.

Pronunciation[edit]

  • IPA(key): /ˈkeʋæt/
  • (file)
  • Hyphenation: ke‧vät

Noun[edit]

season
Previous: talvi
Next: kesä
Finnish Wikipedia has an article on:
Wikipedia fi

kevät

  1. (season) spring

Declension[edit]

Inflection of kevät (Kotus type 44/kevät, no gradation)
nominative kevät keväät
genitive kevään keväiden
keväitten
partitive kevättä keväitä
illative kevääseen keväisiin
singular plural
nominative kevät keväät
accusative nom. kevät keväät
gen. kevään
genitive kevään keväiden
keväitten
partitive kevättä keväitä
inessive keväässä keväissä
elative keväästä keväistä
illative kevääseen keväisiin
keväihinrare
adessive keväällä keväillä
ablative keväältä keväiltä
allative keväälle keväille
essive keväänä keväinä
translative kevääksi keväiksi
instructive keväin
abessive keväättä keväittä
comitative keväineen

See also[edit]


Ingrian[edit]

Etymology[edit]

From Proto-Finnic *kevät, from Proto-Uralic *keŋä.

Noun[edit]

kevät (genitive kevvääen, partitive kevättä)

  1. (season) spring

Declension[edit]