päivänseisaus

Definition from Wiktionary, the free dictionary
Jump to: navigation, search

Finnish[edit]

(index pä)

Etymology[edit]

päivän(of the day) +‎ seisaus(standstill, stoppage)

Pronunciation[edit]

  • Hyphenation: päi‧vän‧sei‧saus
  • IPA(key): [ˈpæivænˌseisɑus]

Noun[edit]

päivänseisaus

  1. (Calendar terms) solstice; as modifier in compound terms also solstitial

Declension[edit]

Inflection of päivänseisaus (Kotus type 39/vastaus, no gradation)
nominative päivänseisaus päivänseisaukset
genitive päivänseisauksen päivänseisausten
päivänseisauksien
partitive päivänseisausta päivänseisauksia
illative päivänseisaukseen päivänseisauksiin
singular plural
nominative päivänseisaus päivänseisaukset
accusative nom. päivänseisaus päivänseisaukset
gen. päivänseisauksen
genitive päivänseisauksen päivänseisausten
päivänseisauksien
partitive päivänseisausta päivänseisauksia
inessive päivänseisauksessa päivänseisauksissa
elative päivänseisauksesta päivänseisauksista
illative päivänseisaukseen päivänseisauksiin
adessive päivänseisauksella päivänseisauksilla
ablative päivänseisaukselta päivänseisauksilta
allative päivänseisaukselle päivänseisauksille
essive päivänseisauksena päivänseisauksina
translative päivänseisaukseksi päivänseisauksiksi
instructive päivänseisauksin
abessive päivänseisauksetta päivänseisauksitta
comitative päivänseisauksineen

Compounds[edit]

See also[edit]