keskenmeno

Definition from Wiktionary, the free dictionary
Jump to navigation Jump to search

Finnish[edit]

(index ke)

Etymology[edit]

kesken +‎ meno.

Pronunciation[edit]

  • IPA(key): /ˈkeskenˌmeno/, [ˈke̞s̠ke̞mˌme̞no̞]
  • Rhymes: -eno
  • Syllabification: kes‧ken‧me‧no

Noun[edit]

keskenmeno

  1. (medicine) miscarriage (unintentional termination of a pregnancy)
    saada keskenmeno: to miscarry

Declension[edit]

Inflection of keskenmeno (Kotus type 1/valo, no gradation)
nominative keskenmeno keskenmenot
genitive keskenmenon keskenmenojen
partitive keskenmenoa keskenmenoja
illative keskenmenoon keskenmenoihin
singular plural
nominative keskenmeno keskenmenot
accusative nom. keskenmeno keskenmenot
gen. keskenmenon
genitive keskenmenon keskenmenojen
partitive keskenmenoa keskenmenoja
inessive keskenmenossa keskenmenoissa
elative keskenmenosta keskenmenoista
illative keskenmenoon keskenmenoihin
adessive keskenmenolla keskenmenoilla
ablative keskenmenolta keskenmenoilta
allative keskenmenolle keskenmenoille
essive keskenmenona keskenmenoina
translative keskenmenoksi keskenmenoiksi
instructive keskenmenoin
abessive keskenmenotta keskenmenoitta
comitative keskenmenoineen
Possessive forms of keskenmeno (type valo)
possessor singular plural
1st person keskenmenoni keskenmenomme
2nd person keskenmenosi keskenmenonne
3rd person keskenmenonsa