kevyt

Definition from Wiktionary, the free dictionary
Jump to navigation Jump to search

Finnish[edit]

Etymology[edit]

From kev- +‎ -yt. A similar derivative is seen in Ingrian kevyt and Northern Sami geahppat; other cognates include Hungarian kevés. The suffix is also seen in words like lyhyt and ohut. Also related to kepeä and keveä.

Pronunciation[edit]

  • IPA(key): /ˈkeʋyt/, [ˈke̞ʋyt̪]
  • Rhymes: -eʋyt
  • Syllabification: ke‧vyt

Adjective[edit]

kevyt (comparative kevyempi, superlative kevyin)

  1. light (weight)

Declension[edit]

Inflection of kevyt (Kotus type 43/ohut, no gradation)
nominative kevyt kevyet
genitive kevyen kevyiden
kevyitten
partitive kevyttä kevyitä
illative kevyeen kevyisiin
kevyihin
singular plural
nominative kevyt kevyet
accusative nom. kevyt kevyet
gen. kevyen
genitive kevyen kevyiden
kevyitten
partitive kevyttä kevyitä
inessive kevyessä kevyissä
elative kevyestä kevyistä
illative kevyeen kevyisiin
kevyihin
adessive kevyellä kevyillä
ablative kevyeltä kevyiltä
allative kevyelle kevyille
essive kevyenä kevyinä
translative kevyeksi kevyiksi
instructive kevyin
abessive kevyettä kevyittä
comitative kevyine
Possessive forms of kevyt (type ohut)
possessor singular plural
1st person kevyeni kevyemme
2nd person kevyesi kevyenne
3rd person kevyensä
Only used with substantive adjectives, -inen adjectives used for comparisons of equality or agent participles.

Synonyms[edit]

Antonyms[edit]

Derived terms[edit]