kielihistoria

Definition from Wiktionary, the free dictionary
Jump to navigation Jump to search

Finnish[edit]

Etymology[edit]

kieli +‎ historia

Noun[edit]

kielihistoria

  1. historical linguistics, language history

Declension[edit]

Inflection of kielihistoria (Kotus type 12/kulkija, no gradation)
nominative kielihistoria kielihistoriat
genitive kielihistorian kielihistorioiden
kielihistorioitten
partitive kielihistoriaa kielihistorioita
illative kielihistoriaan kielihistorioihin
singular plural
nominative kielihistoria kielihistoriat
accusative nom. kielihistoria kielihistoriat
gen. kielihistorian
genitive kielihistorian kielihistorioiden
kielihistorioitten
kielihistoriainrare
partitive kielihistoriaa kielihistorioita
inessive kielihistoriassa kielihistorioissa
elative kielihistoriasta kielihistorioista
illative kielihistoriaan kielihistorioihin
adessive kielihistorialla kielihistorioilla
ablative kielihistorialta kielihistorioilta
allative kielihistorialle kielihistorioille
essive kielihistoriana kielihistorioina
translative kielihistoriaksi kielihistorioiksi
instructive kielihistorioin
abessive kielihistoriatta kielihistorioitta
comitative kielihistorioineen