kielihistoria

Finnish

Etymology

kieli +‎ historia

Pronunciation

• IPA^(key): /ˈkie̯liˌhistoriɑ/, [ˈk̟ie̞̯liˌhis̠to̞ˌriɑ̝]
• Rhymes: -iɑ
• Syllabification^(key): kie‧li‧his‧to‧ri‧a
• Hyphenation^(key): kieli‧histo‧ria

Noun

kielihistoria

1. historical linguistics, language history

Declension

Inflection of kielihistoria (Kotus type 12/kulkija, no gradation)
nominative		kielihistoria	kielihistoriat
genitive		kielihistorian	kielihistorioiden kielihistorioitten
partitive		kielihistoriaa	kielihistorioita
illative		kielihistoriaan	kielihistorioihin
		singular	plural
nominative		kielihistoria	kielihistoriat
accusative	nom.	kielihistoria	kielihistoriat
	gen.	kielihistorian
genitive		kielihistorian	kielihistorioiden kielihistorioitten kielihistoriain rare
partitive		kielihistoriaa	kielihistorioita
inessive		kielihistoriassa	kielihistorioissa
elative		kielihistoriasta	kielihistorioista
illative		kielihistoriaan	kielihistorioihin
adessive		kielihistorialla	kielihistorioilla
ablative		kielihistorialta	kielihistorioilta
allative		kielihistorialle	kielihistorioille
essive		kielihistoriana	kielihistorioina
translative		kielihistoriaksi	kielihistorioiksi
abessive		kielihistoriatta	kielihistorioitta
instructive		—	kielihistorioin
comitative		See the possessive forms below.

Possessive forms of kielihistoria (Kotus type 12/kulkija, no gradation)

first-person singular possessor singular plural nominative kielihistoriani kielihistoriani accusative nom. kielihistoriani kielihistoriani gen. kielihistoriani genitive kielihistoriani kielihistorioideni kielihistorioitteni kielihistoriaini rare partitive kielihistoriaani kielihistorioitani inessive kielihistoriassani kielihistorioissani elative kielihistoriastani kielihistorioistani illative kielihistoriaani kielihistorioihini adessive kielihistoriallani kielihistorioillani ablative kielihistorialtani kielihistorioiltani allative kielihistorialleni kielihistorioilleni essive kielihistorianani kielihistorioinani translative kielihistoriakseni kielihistorioikseni abessive kielihistoriattani kielihistorioittani instructive — — comitative — kielihistorioineni second-person singular possessor singular plural nominative kielihistoriasi kielihistoriasi accusative nom. kielihistoriasi kielihistoriasi gen. kielihistoriasi genitive kielihistoriasi kielihistorioidesi kielihistorioittesi kielihistoriaisi rare partitive kielihistoriaasi kielihistorioitasi inessive kielihistoriassasi kielihistorioissasi elative kielihistoriastasi kielihistorioistasi illative kielihistoriaasi kielihistorioihisi adessive kielihistoriallasi kielihistorioillasi ablative kielihistorialtasi kielihistorioiltasi allative kielihistoriallesi kielihistorioillesi essive kielihistorianasi kielihistorioinasi translative kielihistoriaksesi kielihistorioiksesi abessive kielihistoriattasi kielihistorioittasi instructive — — comitative — kielihistorioinesi first-person plural possessor singular plural nominative kielihistoriamme kielihistoriamme accusative nom. kielihistoriamme kielihistoriamme gen. kielihistoriamme genitive kielihistoriamme kielihistorioidemme kielihistorioittemme kielihistoriaimme rare partitive kielihistoriaamme kielihistorioitamme inessive kielihistoriassamme kielihistorioissamme elative kielihistoriastamme kielihistorioistamme illative kielihistoriaamme kielihistorioihimme adessive kielihistoriallamme kielihistorioillamme ablative kielihistorialtamme kielihistorioiltamme allative kielihistoriallemme kielihistorioillemme essive kielihistorianamme kielihistorioinamme translative kielihistoriaksemme kielihistorioiksemme abessive kielihistoriattamme kielihistorioittamme instructive — — comitative — kielihistorioinemme second-person plural possessor singular plural nominative kielihistorianne kielihistorianne accusative nom. kielihistorianne kielihistorianne gen. kielihistorianne genitive kielihistorianne kielihistorioidenne kielihistorioittenne kielihistoriainne rare partitive kielihistoriaanne kielihistorioitanne inessive kielihistoriassanne kielihistorioissanne elative kielihistoriastanne kielihistorioistanne illative kielihistoriaanne kielihistorioihinne adessive kielihistoriallanne kielihistorioillanne ablative kielihistorialtanne kielihistorioiltanne allative kielihistoriallenne kielihistorioillenne essive kielihistoriananne kielihistorioinanne translative kielihistoriaksenne kielihistorioiksenne abessive kielihistoriattanne kielihistorioittanne instructive — — comitative — kielihistorioinenne third-person possessor singular plural nominative kielihistoriansa kielihistoriansa accusative nom. kielihistoriansa kielihistoriansa gen. kielihistoriansa genitive kielihistoriansa kielihistorioidensa kielihistorioittensa kielihistoriainsa rare partitive kielihistoriaansa kielihistorioitaan kielihistorioitansa inessive kielihistoriassaan kielihistoriassansa kielihistorioissaan kielihistorioissansa elative kielihistoriastaan kielihistoriastansa kielihistorioistaan kielihistorioistansa illative kielihistoriaansa kielihistorioihinsa adessive kielihistoriallaan kielihistoriallansa kielihistorioillaan kielihistorioillansa ablative kielihistorialtaan kielihistorialtansa kielihistorioiltaan kielihistorioiltansa allative kielihistorialleen kielihistoriallensa kielihistorioilleen kielihistorioillensa essive kielihistorianaan kielihistorianansa kielihistorioinaan kielihistorioinansa translative kielihistoriakseen kielihistoriaksensa kielihistorioikseen kielihistorioiksensa abessive kielihistoriattaan kielihistoriattansa kielihistorioittaan kielihistorioittansa instructive — — comitative — kielihistorioineen kielihistorioinensa

Derived terms

• kielihistoriallinen

Further reading

• “kielihistoria”, in Kielitoimiston sanakirja [Dictionary of Contemporary Finnish]‎^[1] (in Finnish) (online dictionary, continuously updated), Kotimaisten kielten keskuksen verkkojulkaisuja 35, Helsinki: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus (Institute for the Languages of Finland), 2004–, retrieved 2 July 2023