kielimaantiede

Definition from Wiktionary, the free dictionary
Jump to navigation Jump to search

Finnish[edit]

Etymology[edit]

kieli +‎ maantiede

Noun[edit]

kielimaantiede

  1. language geography

Declension[edit]

Inflection of kielimaantiede (Kotus type 48/hame, t-d gradation)
nominative kielimaantiede kielimaantieteet
genitive kielimaantieteen kielimaantieteiden
kielimaantieteitten
partitive kielimaantiedettä kielimaantieteitä
illative kielimaantieteeseen kielimaantieteisiin
kielimaantieteihin
singular plural
nominative kielimaantiede kielimaantieteet
accusative nom. kielimaantiede kielimaantieteet
gen. kielimaantieteen
genitive kielimaantieteen kielimaantieteiden
kielimaantieteitten
partitive kielimaantiedettä kielimaantieteitä
inessive kielimaantieteessä kielimaantieteissä
elative kielimaantieteestä kielimaantieteistä
illative kielimaantieteeseen kielimaantieteisiin
kielimaantieteihin
adessive kielimaantieteellä kielimaantieteillä
ablative kielimaantieteeltä kielimaantieteiltä
allative kielimaantieteelle kielimaantieteille
essive kielimaantieteenä kielimaantieteinä
translative kielimaantieteeksi kielimaantieteiksi
instructive kielimaantietein
abessive kielimaantieteettä kielimaantieteittä
comitative kielimaantieteineen