kieliopillinen

Definition from Wiktionary, the free dictionary
Jump to: navigation, search

Finnish[edit]

Adjective[edit]

kieliopillinen

  1. grammatical

Declension[edit]

Inflection of kieliopillinen (Kotus type 38/nainen, no gradation)
nominative kieliopillinen kieliopilliset
genitive kieliopillisen kieliopillisten
kieliopillisien
partitive kieliopillista kieliopillisia
illative kieliopilliseen kieliopillisiin
singular plural
nominative kieliopillinen kieliopilliset
accusative nom. kieliopillinen kieliopilliset
gen. kieliopillisen
genitive kieliopillisen kieliopillisten
kieliopillisien
partitive kieliopillista kieliopillisia
inessive kieliopillisessa kieliopillisissa
elative kieliopillisesta kieliopillisista
illative kieliopilliseen kieliopillisiin
adessive kieliopillisella kieliopillisilla
ablative kieliopilliselta kieliopillisilta
allative kieliopilliselle kieliopillisille
essive kieliopillisena kieliopillisina
translative kieliopilliseksi kieliopillisiksi
instructive kieliopillisin
abessive kieliopillisetta kieliopillisitta
comitative kieliopillisine