kielioppi

Definition from Wiktionary, the free dictionary
Jump to: navigation, search

Finnish[edit]

Etymology[edit]

kieli +‎ oppi

Noun[edit]

kielioppi

  1. grammar
    englannin kielioppi
    English grammar

Declension[edit]

Inflection of kielioppi (Kotus type 5/risti, pp-p gradation)
nominative kielioppi kieliopit
genitive kieliopin kielioppien
partitive kielioppia kielioppeja
illative kielioppiin kielioppeihin
singular plural
nominative kielioppi kieliopit
accusative nom. kielioppi kieliopit
gen. kieliopin
genitive kieliopin kielioppien
partitive kielioppia kielioppeja
inessive kieliopissa kieliopeissa
elative kieliopista kieliopeista
illative kielioppiin kielioppeihin
adessive kieliopilla kieliopeilla
ablative kieliopilta kieliopeilta
allative kieliopille kieliopeille
essive kielioppina kielioppeina
translative kieliopiksi kieliopeiksi
instructive kieliopein
abessive kieliopitta kieliopeitta
comitative kielioppeineen

Derived terms[edit]

Anagrams[edit]