kieliopillisuus

Definition from Wiktionary, the free dictionary
Jump to: navigation, search

Finnish[edit]

Etymology[edit]

kieli (language) +‎ oppi (study), from kielioppi (grammar), from kieliopillinen (grammatical) +‎ -uus (-ity)

Noun[edit]

kieliopillisuus

  1. (linguistics) grammaticality (state or attribute of obeying the rules of grammar; grammatical correctness)

Declension[edit]

Inflection of kieliopillisuus (Kotus type 40/kalleus, t-d gradation)
nominative kieliopillisuus kieliopillisuudet
genitive kieliopillisuuden kieliopillisuuksien
partitive kieliopillisuutta kieliopillisuuksia
illative kieliopillisuuteen kieliopillisuuksiin
singular plural
nominative kieliopillisuus kieliopillisuudet
accusative nom.? kieliopillisuus kieliopillisuudet
gen. kieliopillisuuden
genitive kieliopillisuuden kieliopillisuuksien
partitive kieliopillisuutta kieliopillisuuksia
inessive kieliopillisuudessa kieliopillisuuksissa
elative kieliopillisuudesta kieliopillisuuksista
illative kieliopillisuuteen kieliopillisuuksiin
adessive kieliopillisuudella kieliopillisuuksilla
ablative kieliopillisuudelta kieliopillisuuksilta
allative kieliopillisuudelleˣ kieliopillisuuksilleˣ
essive kieliopillisuutena kieliopillisuuksina
translative kieliopillisuudeksi kieliopillisuuksiksi
instructive kieliopillisuuksin
abessive kieliopillisuudetta kieliopillisuuksitta
comitative kieliopillisuuksineen

Synonyms[edit]