kielipoliisi

Definition from Wiktionary, the free dictionary
Jump to: navigation, search

Finnish[edit]

Etymology[edit]

Compound of kieli (language) +‎ poliisi (police).

Pronunciation[edit]

  • IPA(key): [ˈkieliˌpoliːsi]
  • Hyphenation: kie‧li‧po‧lii‧si
  • Rhymes: -iːsi

Noun[edit]

kielipoliisi

  1. language police, grammar Nazi

Declension[edit]

Inflection of kielipoliisi (Kotus type 6/paperi, no gradation)
nominative kielipoliisi kielipoliisit
genitive kielipoliisin kielipoliisien
kielipoliiseiden
kielipoliiseitten
partitive kielipoliisia kielipoliiseita
kielipoliiseja
illative kielipoliisiin kielipoliiseihin
singular plural
nominative kielipoliisi kielipoliisit
accusative nom.? kielipoliisi kielipoliisit
gen. kielipoliisin
genitive kielipoliisin kielipoliisien
kielipoliiseiden
kielipoliiseitten
partitive kielipoliisia kielipoliiseita
kielipoliiseja
inessive kielipoliisissa kielipoliiseissa
elative kielipoliisista kielipoliiseista
illative kielipoliisiin kielipoliiseihin
adessive kielipoliisilla kielipoliiseilla
ablative kielipoliisilta kielipoliiseilta
allative kielipoliisilleˣ kielipoliiseilleˣ
essive kielipoliisina kielipoliiseina
translative kielipoliisiksi kielipoliiseiksi
instructive kielipoliisein
abessive kielipoliisitta kielipoliiseitta
comitative kielipoliiseineen