kielitaituri

Definition from Wiktionary, the free dictionary
Jump to navigation Jump to search

Finnish[edit]

Noun[edit]

kielitaituri

  1. polyglot

Declension[edit]

Inflection of kielitaituri (Kotus type 6/paperi, no gradation)
nominative kielitaituri kielitaiturit
genitive kielitaiturin kielitaiturien
kielitaitureiden
kielitaitureitten
partitive kielitaituria kielitaitureita
kielitaitureja
illative kielitaituriin kielitaitureihin
singular plural
nominative kielitaituri kielitaiturit
accusative nom. kielitaituri kielitaiturit
gen. kielitaiturin
genitive kielitaiturin kielitaiturien
kielitaitureiden
kielitaitureitten
partitive kielitaituria kielitaitureita
kielitaitureja
inessive kielitaiturissa kielitaitureissa
elative kielitaiturista kielitaitureista
illative kielitaituriin kielitaitureihin
adessive kielitaiturilla kielitaitureilla
ablative kielitaiturilta kielitaitureilta
allative kielitaiturille kielitaitureille
essive kielitaiturina kielitaitureina
translative kielitaituriksi kielitaitureiksi
instructive kielitaiturein
abessive kielitaituritta kielitaitureitta
comitative kielitaitureineen