kiihotin

Definition from Wiktionary, the free dictionary
Jump to: navigation, search

Finnish[edit]

Etymology[edit]

kiihottaa (to excite) >

Noun[edit]

kiihotin

  1. stimulator (device or substance that stimulates)

Declension[edit]

Inflection of kiihotin (Kotus type 33/kytkin, tt-t gradation)
nominative kiihotin kiihottimet
genitive kiihottimen kiihottimien
kiihotinten
partitive kiihotinta kiihottimia
illative kiihottimeen kiihottimiin
singular plural
nominative kiihotin kiihottimet
accusative nom. kiihotin kiihottimet
gen. kiihottimen
genitive kiihottimen kiihottimien
kiihotinten
partitive kiihotinta kiihottimia
inessive kiihottimessa kiihottimissa
elative kiihottimesta kiihottimista
illative kiihottimeen kiihottimiin
adessive kiihottimella kiihottimilla
ablative kiihottimelta kiihottimilta
allative kiihottimelle kiihottimille
essive kiihottimena kiihottimina
translative kiihottimeksi kiihottimiksi
instructive kiihottimin
abessive kiihottimetta kiihottimitta
comitative kiihottimineen

Related terms[edit]

Verb[edit]

kiihotin

  1. First-person singular indicative past form of kiihottaa.