kiillote

Definition from Wiktionary, the free dictionary
Jump to: navigation, search

Finnish[edit]

Etymology[edit]

kiillottaa +‎ -e

Pronunciation[edit]

Noun[edit]

kiillote

  1. polish (substance)

Declension[edit]

Inflection of kiillote (Kotus type 48/hame, tt-t gradation)
nominative kiilloteˣ kiillotteet
genitive kiillotteen kiillotteiden
kiillotteitten
partitive kiillotetta kiillotteita
illative kiillotteeseen kiillotteisiin
kiillotteihin
singular plural
nominative kiilloteˣ kiillotteet
accusative nom.? kiilloteˣ kiillotteet
gen. kiillotteen
genitive kiillotteen kiillotteiden
kiillotteitten
partitive kiillotetta kiillotteita
inessive kiillotteessa kiillotteissa
elative kiillotteesta kiillotteista
illative kiillotteeseen kiillotteisiin
kiillotteihin
adessive kiillotteella kiillotteilla
ablative kiillotteelta kiillotteilta
allative kiillotteelleˣ kiillotteilleˣ
essive kiillotteena kiillotteina
translative kiillotteeksi kiillotteiksi
instructive kiillottein
abessive kiillotteetta kiillotteitta
comitative kiillotteineen