kiinnitin

Definition from Wiktionary, the free dictionary
Jump to navigation Jump to search

Finnish[edit]

Pronunciation[edit]

  • IPA(key): /ˈkiːnːitin/, [ˈkiːnːit̪in]
  • Rhymes: -iːnːitin
  • Syllabification: kiin‧ni‧tin

Etymology 1[edit]

kiinnittää +‎ -in

Noun[edit]

kiinnitin

  1. fastener (any device that fastens)
Declension[edit]
Inflection of kiinnitin (Kotus type 33*C/kytkin, tt-t gradation)
nominative kiinnitin kiinnittimet
genitive kiinnittimen kiinnittimien
kiinnitinten
partitive kiinnitintä kiinnittimiä
illative kiinnittimeen kiinnittimiin
singular plural
nominative kiinnitin kiinnittimet
accusative nom. kiinnitin kiinnittimet
gen. kiinnittimen
genitive kiinnittimen kiinnittimien
kiinnitinten
partitive kiinnitintä kiinnittimiä
inessive kiinnittimessä kiinnittimissä
elative kiinnittimestä kiinnittimistä
illative kiinnittimeen kiinnittimiin
adessive kiinnittimellä kiinnittimillä
ablative kiinnittimeltä kiinnittimiltä
allative kiinnittimelle kiinnittimille
essive kiinnittimenä kiinnittiminä
translative kiinnittimeksi kiinnittimiksi
instructive kiinnittimin
abessive kiinnittimettä kiinnittimittä
comitative kiinnittimineen
Possessive forms of kiinnitin (type kytkin)
possessor singular plural
1st person kiinnittimeni kiinnittimemme
2nd person kiinnittimesi kiinnittimenne
3rd person kiinnittimensä

Etymology 2[edit]

Verb[edit]

kiinnitin

  1. First-person singular indicative past form of kiinnittää.