kiintopiste

Definition from Wiktionary, the free dictionary
Jump to: navigation, search

Finnish[edit]

Noun[edit]

kiintopiste

  1. (mathematics) fixed point
  2. set point (location that is fixed)

Declension[edit]

Inflection of kiintopiste (Kotus type 48/hame, no gradation)
nominative kiintopiste kiintopisteet
genitive kiintopisteen kiintopisteiden
kiintopisteitten
partitive kiintopistettä kiintopisteitä
illative kiintopisteeseen kiintopisteisiin
kiintopisteihin
singular plural
nominative kiintopiste kiintopisteet
accusative nom. kiintopiste kiintopisteet
gen. kiintopisteen
genitive kiintopisteen kiintopisteiden
kiintopisteitten
partitive kiintopistettä kiintopisteitä
inessive kiintopisteessä kiintopisteissä
elative kiintopisteestä kiintopisteistä
illative kiintopisteeseen kiintopisteisiin
kiintopisteihin
adessive kiintopisteellä kiintopisteillä
ablative kiintopisteeltä kiintopisteiltä
allative kiintopisteelle kiintopisteille
essive kiintopisteenä kiintopisteinä
translative kiintopisteeksi kiintopisteiksi
instructive kiintopistein
abessive kiintopisteettä kiintopisteittä
comitative kiintopisteineen