kiistänyt

Definition from Wiktionary, the free dictionary
Jump to: navigation, search

Finnish[edit]

Verb[edit]

kiistänyt

  1. Past active participle of kiistää.

Declension[edit]

Inflection of kiistänyt (Kotus type 47/kuollut, no gradation)
nominative kiistänyt kiistäneet
genitive kiistäneen kiistäneiden
kiistäneitten
partitive kiistänyttä kiistäneitä
illative kiistäneeseen kiistäneisiin
kiistäneihin
singular plural
nominative kiistänyt kiistäneet
accusative nom. kiistänyt kiistäneet
gen. kiistäneen
genitive kiistäneen kiistäneiden
kiistäneitten
partitive kiistänyttä kiistäneitä
inessive kiistäneessä kiistäneissä
elative kiistäneestä kiistäneistä
illative kiistäneeseen kiistäneisiin
kiistäneihin
adessive kiistäneellä kiistäneillä
ablative kiistäneeltä kiistäneiltä
allative kiistäneelle kiistäneille
essive kiistäneenä kiistäneinä
translative kiistäneeksi kiistäneiksi
instructive kiistänein
abessive kiistäneettä kiistäneittä
comitative kiistäneine

Anagrams[edit]