kimeä

Definition from Wiktionary, the free dictionary
Jump to: navigation, search

Finnish[edit]

Adjective[edit]

kimeä (comparative kimeämpi, superlative kimein)

  1. shrill

Declension[edit]

Inflection of kimeä (Kotus type 15/korkea, no gradation)
nominative kimeä kimeät
genitive kimeän kimeiden
kimeitten
partitive kimeää
kimeätä
kimeitä
illative kimeään kimeisiin
kimeihin
singular plural
nominative kimeä kimeät
accusative nom. kimeä kimeät
gen. kimeän
genitive kimeän kimeiden
kimeitten
kimeäinrare
partitive kimeää
kimeätä
kimeitä
inessive kimeässä kimeissä
elative kimeästä kimeistä
illative kimeään kimeisiin
kimeihin
adessive kimeällä kimeillä
ablative kimeältä kimeiltä
allative kimeälle kimeille
essive kimeänä kimeinä
translative kimeäksi kimeiksi
instructive kimein
abessive kimeättä kimeittä
comitative kimeine

Derived terms[edit]

Anagrams[edit]