kintakkain

Ingrian

Etymology

From kintaa- (“glove”) +‎ -kkain.

Pronunciation

• (Ala-Laukaa) IPA^(key): /ˈkintɑkːɑi̯ne/, [ˈkintəkːəi̯n]
• (Soikkola) IPA^(key): /ˈkintɑkːɑi̯n/, [ˈkind̥ɑkːɑi̯n]
• Rhymes: -intɑkːɑi̯n
• Hyphenation: kin‧tak‧kain

Noun

kintakkain

1. diminutive of kinnas
   • 1936, D. I. Efimov, Lukukirja: Inkeroisia alkușkouluja vart (ensimäine osa), Leningrad: Riikin Ucebno-pedagogiceskoi Izdateljstva, page 13:

     Ollaa kintakkaiset käes.
     Punastuvat korvat.

     The little leather gloves are on the hands.
     Reddened ears.

Declension

Declension of kintakkain (type 1/kärpäin, no gradation)
	singular	plural
nominative	kintakkain	kintakkaiset
genitive	kintakkaisen	kintakkaisiin
partitive	kintakkaista, kintakkaist	kintakkaisia
illative	kintakkaisee	kintakkaisii
inessive	kintakkaisees	kintakkaisiis
elative	kintakkaisest	kintakkaisist
allative	kintakkaiselle	kintakkaisille
adessive	kintakkaiseel	kintakkaisiil
ablative	kintakkaiselt	kintakkaisilt
translative	kintakkaiseks	kintakkaisiks
essive	kintakkaisenna, kintakkaiseen	kintakkaisinna, kintakkaisiin
exessive1)	kintakkaisent	kintakkaisint
1) obsolete *) the accusative corresponds with either the genitive (sg) or nominative (pl) **) the comitative is formed by adding the suffix -ka? or -kä? to the genitive.