kirjaimellinen

Definition from Wiktionary, the free dictionary
Jump to navigation Jump to search

Finnish[edit]

Etymology[edit]

kirjaime- (letter, character) +‎ -llinen

Pronunciation[edit]

  • IPA(key): /ˈkirjɑi̯melːinen/, [ˈkirjɑi̯ˌme̞lːine̞n]
  • Rhymes: -elːinen
  • Syllabification: kir‧jai‧mel‧li‧nen

Adjective[edit]

kirjaimellinen (comparative kirjaimellisempi, superlative kirjaimellisin)

  1. literal, verbatim (exactly as stated)

Declension[edit]

Inflection of kirjaimellinen (Kotus type 38/nainen, no gradation)
nominative kirjaimellinen kirjaimelliset
genitive kirjaimellisen kirjaimellisten
kirjaimellisien
partitive kirjaimellista kirjaimellisia
illative kirjaimelliseen kirjaimellisiin
singular plural
nominative kirjaimellinen kirjaimelliset
accusative nom. kirjaimellinen kirjaimelliset
gen. kirjaimellisen
genitive kirjaimellisen kirjaimellisten
kirjaimellisien
partitive kirjaimellista kirjaimellisia
inessive kirjaimellisessa kirjaimellisissa
elative kirjaimellisesta kirjaimellisista
illative kirjaimelliseen kirjaimellisiin
adessive kirjaimellisella kirjaimellisilla
ablative kirjaimelliselta kirjaimellisilta
allative kirjaimelliselle kirjaimellisille
essive kirjaimellisena kirjaimellisina
translative kirjaimelliseksi kirjaimellisiksi
instructive kirjaimellisin
abessive kirjaimellisetta kirjaimellisitta
comitative kirjaimellisine
Possessive forms of kirjaimellinen (type nainen)
Rare. Only used with substantive adjectives.
possessor singular plural
1st person kirjaimelliseni kirjaimellisemme
2nd person kirjaimellisesi kirjaimellisenne
3rd person kirjaimellisensa

Antonyms[edit]

Derived terms[edit]